Uutta ja vanhaa, lopusta alkuun

Melkein Blogia olen nyt siis kuoppaamassa, tai jättämässä kirjoituksien arkistoksi. Merkintöjen katoamisesta kirjoittaessani eräs kommentti totesi että google reader on todennäköisimmin tallentanut niitä välimuistiinsa. Ja siellähän niitä oli. Myös Webarchive.org on tallentanut blogiani, tuoreimmat näkyvät tallennukset ovat 2008 tammikuulta. Google reader ei ole tallentanut kommentteja tietenkään, mutta webarchive nekin. Olen Googlelta nyt käsin yksi kerrallaan leikkaaliimannut tänne takaisin 120 merkintää ja skipannut osan joko lyhyitä tai muuten vain merkityksettömiltä tuntuneita merkintöjä. Puuhaa on vielä jäljellä ja skippaus saattaa kasvaa kypsymisen lisääntyessä.

Tämä blogi tosiaan tuskin saa enää lisää merkintöjä kuin korkeintaan muutaman, joten tutut, uteliaat, tai ohikulkijat voivat siirtyä/jatkaa lukemaan tekstiäni uudessa osoitteessa melkein.kapina.net.

Tagit:


Uusi blogi lähtenyt käyntiin

Tämän blogin lopuksi koitui huolimaton varmuuskopioiden ja tietokannan käsittely. Kuten Jani aiemmassa merkinnässä mainitsi, puhdas alku voi olla siunauskin. Niinpä olen laittanut alulle uuden blogin jota hieman vielä joutuu ehostamaan. Toivottavasti ei kuitenkaan niin paljoa kuin tätä aikanaan tuli säädeltyä. Koska kyseessä on hieman hiontaa vaativa alku, enkä oikeastaan halua sinne vielä satunnaisia ohikulkijoita, laitan tänne linkin vasta tuonnempana. Mikäli tämän blogin lukijoita kuitenkin kovasti kiinnostaa, esimerkiksi pidempään kirjoituksiani seuranneita, voin esimerksi sähköpostilla tyrkätä tuon uuden osoitteen jo nyt, ”kutsuja” voi kysellä vaikka tämän merkinnän kommenteissa. Beta-lukijoita kaivataan. :)

Tagit: ,


Tuhottua kirjoitusta

Tein sitten tänään taas vaihteeksi jotain sellaista mistä luulin päässeeni eroon aikoja sitten. Aloin korjaamaan ehjää. Tämän seurauksena Melkein Blogilta hävisi parin vuoden ajalta tuoreimmat merkinnät. Tässä on nyt hieman koko blogin kuoppauksen harkinta kovasti käynnissä. Jaksaakohan tähän enää keskittyä, harmittaa kokolailla suuresti tämä moka kyllä.

Tagit: , ,


Voitto se on tämäkin

Hyvä asiakkaamme

Kiitos palautteestanne.

Olemme käyttäneet pizzamme raaka-aineesta nimitystä jalapeno, koska nimitys on suomalaisille tuttu
ja antaa hyvin oikeanlaisen makumielikuvan tuotteesta.

Nimeä pepperoni taas olemme vältelleet, koska se saattaisi sekaantua ihmisten mielissä pepperoni -
nimellä olevaan kestomakkaraan, jota käytämme joissakin tuotteissamme.

Otamme palautteenne huomioon mahdollisimman pian tuotteen pakkauksen painatusaineiston uudistuksen
yhteydessä ja muutamme raaka-aineen nimeksi mieto chilipaprika, joka ei tarkoittamallanne tavalla
liene harhaanjohtava.

Ystävällisin terveisin

SAARIOINEN OY

Tähän vastaukseen meni reilu viikko. Ei ehkä murskavoitto aiheesta mutta kunhan nuo tuotemerkinnät lopulta ehkä muuttuvat, koen sen voitoksi senkin. Ymmärrettävä kanta heilläkin kyllä, mutta ei perustele mielestäni riittävästi nimenomaan väärän tiedon käyttöä toisenlaisen harhaanjohtavuuden välttämiseksi. Tässä voisi hyvin pienen maljan itseni kunniaksi nauttia.

Tagit:


Teinpä taas lohta ja suklaafondanttia

Tein taas lauantaina ruokaa, kokkailun kohteista yksi suosikkini, eli lohta ja sille kastike. Jälkiruoaksi yritin taas suklaafondanttia mutta taikinasta taisi kadota kaikki ilma, nimittäin lautaselle saatiin melkoinen möhkäle.

Kastike ei toki ole mikään ihmeellinen kun lukee siitä, eikä tosiaan edes monimutkainen, mutta silti oikein hyvä ja pidetty. Itse en pidä lohen rasvahelmasta lainkaan, joten olen kastikettani tehdessä leikannut sen pois ja käyttänyt kastikkeen tekoon. Annoskokoihin leikatut lohipalat paistetaan, ei kypsäksi mutta pintaan hieman väriä ja rapeutta, sen jälkeen uunivadille sitruunapippuria, tilliä sekä hieman suolaa, kalapalat kyytiin, folio päälle ja vati uuniin 175 asteeseen noin 20 minuutiksi.

Kastike alkaa rasvahelman paistamisella rapeaksi ja hyvin pieneksi, kalaliemikuutio ja hieman vettä perään, sen jälkeen tuleekin sitten valko+sitruunapippuria, tuoretta ja kuivattua tilliä, sitruunamelissaa, hieman suolaa ja valkoviiniä 2-3 desiä. Alku saa hautua sen verran että osa valkoviinistä ehtii haihtua, ja sen jälkeen lisätään jotain mitä luultavasti monikaan ammattikokki ei tekisi eli lisätään valkosipuli+yritti Creme Bonjour Cuisine. Annetaan taas vähän tasoittua ja lisätään 2dl kermaa. Tässä vaiheessa yleensä mietin, lähes aina turhaan, laitanko kastikkeen kalojen päälle vuokaan uuniin vai en, ja niinpä tälläkin kertaa laiton kastikkeen kalojen päälle ja annoin hautua vielä hetken. Lisukkeena käy hyvin perunat, jäävät kuitenkin hieman sivuosaan ;). Vaikka edellisestä kerrasta kun tätä kastikettani tein oli jo jonkin verran aikaa ja hieman hain otteita, tuli kastikkeesta oikein hyvää. Myönnän olevani joko laiska tai hajamielinen, tai sitten vain luulen tietäväni mitä teen, sillä tälläkään kertaa en maistanut kastiketta kuin vasta lautaselta.

Jälkiruokana piti olla suklaafondanttia, mutta kas kun en ole jälkiruokakokki enkä juurikaan niitä edes harjoittele, en aivan oikein tehnyt sitä “kääntele varovasti sekaan” kohtaa ohjeista ja olettamukseni oli ettei taikinasta tullut ilmavaa vaan painavaa. Suklaisuus kyllä tuli esille, mutta suklaafondanttia en tainnut luoda, ehkä mudcake oli lähempänä tulosta. Suklaafondantin työvaiheita en tässä käy läpi vaan linkkaan Stockmannin Herkun ohjeisiin.

Tagit:


Lomilta jäi käteen

Tässä meni sitten 3 viikkoa lomalla, aika nopeasti. Suunnitelmia ei oikeastaan ollut muuta kuin suunnata Espooseen paremman puoliskon luokse ja katsoa sitten hieman mitä seuraavaksi. Suuta kuivasi kovasti ennen lomaa, ja sen sitten sai huomata viimeistään vappuna. Silloin join aivan liian vähän vettä ja kokolailla liikaa alkoholia. Morkkis kesti useamman päivän eikä se hyvää tehnyt muutenkaan.

Pari muuta kertaa tuli käytyä baarissa, ensimmäinen suoritus oli päivä-iltakänneillä suoriutuen kunnioitettavasti kotiin ilman ongelmia, toinen kerta suoriutuen taikuutta hipoen Helsingistä Lahteen muistamatta matkasta kuin pätkän Family Guyta junassa. Hauskaahan toki oli ollut, ilmeisesti. Krapula luultavasti vastasi sen hankkimiseen käytettyä vaivaa.

Loma tuntui ehkä siksikin lomalta pitkästä aikaa, ettei aikatauluja ollut valmiiksi mietittynä, ei ollut ahdistusta siitä että jotain pitäisi tehdä. Olin vain ja tein mitä jaksoin ja halusin. Ennen lomaa olin kyllä ajatellut tavata useampiakin tuttuja jotka pääkaupunkiseudulla asuu, mutta oikeastaan näin ainoastaan heitä joita tulee nähtyä muutenkin viikonloppuisin, tilaisuuden jättäminen tällä(kin) lomalla käyttämättä hieman harmittaa. Pakolla ei toki ihmisiä voi nähdä, eikä lomalla ole aina sellaista järjestelyahkeruutta kuin työviikolla saattaisi olla. Se että loma ei ollut pelkkää matkustelua, vaikutti varmasti siihenkin ettei töissä ollut aivan niin rasittavaa olla taas viime yönä kuin olisi voinut kuvitella.

Tagit:


Samsung NC10

Samsung NC10
Tuli ostettua Samsungin NC10 kannettava tietokone. Yksi syy oli toki se että olin halunnut uutta miniläppäriä jo jonkin aikaa, ja toinen syy oli se että vappuna suutuspäissäni olin repinyt nuhapumppuisen Fujitsu Lifebook B2131 läppäristä näytön irti rungostaan yksiselkoisen ripeästi. Sen tässä näkee että ryyppäämisellä saa perusteltua itselleen jälleen uusia rautahankintoja.

Kun edellisen kerran olin lähellä miniläppärin ostoa, olin silloin kääntymässä Acerin D150 läppäriin, alle 400€ hinnan ja koon vuoksi. Nyt sitten pääsiäisen ylitöistä kärsittyäni mietin ettei se raha saa olla kriteerinä valinnassa, korkeintaan ostaa tai ei osta-päätöstä tehdessä. Toki yläraja pitää olla ja tässä tapauksessa Samsungin NC10 jäi niukasti tuon rajan alle. Voittavina kriteereinä oli kehuttu akunkesto, kelvollinen näppäimistökoko ja toki loput tekniset speksit joiltain osin kompromisseina. Erona lisäksi tuohon Acerin koneeseen, tässä on sisäinen bluetooth-ohjain eli voin käyttää reissunpäällä Nokia E90 puhelintani 3g-modeemina.

Ensimmäisten kokemuksien perusteella suurinta totuttelua vaatii pinta-alaltaan pienehkö ohjaintaso, sekä 600px korkea näyttö joka tuottaa välillä ihmettelyä kun valintaikkunat eivät kaikki mahdu niin että OK ja Peruuta-painikkeet näkyisivät. Fyysiset mitat ovat aivan kelvolliset, edelleen, kone on pieni, suurin mitta taisi olla 26cm ja paksuuskaan ei juuri häiritse. Painoa on 6-kennoisen akun kera n. 1.33kg eli enemmän kuin vähemmän mutta vähemmän kuin enemmän. Koneen prosessori, Atom N270 (1.6ghz) pyörittää kelvollisesti soveltuvia ohjelmia, 160gb kovalevy riittää alkuun ja mikäli 1gb muistikampa alkaa ahdistamaan, sen voi vaihtaa 2gb muistikampaan.

Lisää käyttökokemuksista myöhemmin jos sitä sitten enää muistaa edes kirjoittaa. Olisin tähän toki lisännyt linkin tuotteen sivulle mutta valmistajan sivuilla on väärää tietoa kannettavasta. Uteliaat voinevat hakea googlella jos siltä tuntuu.

GF:
Terassitestissä NC10 osoittautuu – ensimmäisenä testattuna – auringonvalon kannalta haasteelliseksi. Akunsäästön vuoksi näytön kirkkaus oli säädetty defaulttina keskitasolle, jonka vuoksi profiilin valitseminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Vierestä katsova näkee näytön mustana, mutta sitä en osaa sanoa onko tämä huono vai hyvä asia..

Näppäimistö on suht koht mukava myös naisellisen pitkäkyntisellekin, mutta herkkä touch pad tahtoo siirtää kursoria jo pienestä hipaisusta, mikä tekee kirjoittamisen hankalaksi. Oikeaa asentoa täytyy siis vielä testailla.

Tagit:


Spotify talossa ja puutarhassa

Kuulin eli siis luin Spotify-palvelusta jo ns. kauan sitten. Oma vastarannankiiskisyyteni ja hieman ehkä ryhtymisrajoittuneisuuteni esti kiinnostumiseni tuolloin. Esimerkiksi Schizo-Janne tuntui pitävän palvelusta ja toki moni muukin blogien kirjoittaja. Koska en myöskään käytä last.fm-palvelua, tämäkin tuntui vähän siltä etten noita nettikuuntelujuttuja juuri kaipaa.

Törmäsin sitten jälleen Spotify-artikkeliin, sillä kertaa Hilavitkutin-blogilla ja kommenttien seasta bongasin sivuston josta sain kutsun palveluun. Hetken kokeilun jälkeen olin hieman että mitä himmeliä, joudun etsimään kaiken musiikin mitä haluan kuunnella. Kieltämättä kätevä hakutoiminto tuntui sinänsä turhalta koska haluamani musiikin löydän helpommin ja nopeammin kovalevyltäni. Hylkäsin siis Spotifyn tilapäisesti, muutaman ircissä saadun kannustavan kommentin tukemana.

Kuitenkin, Spotifyssä on myös radiotoiminto, jolla voi valita haluamansa genren ja aikakausihaarukan. Ja tässä Spotify tarjosi sen koukun mikä sai kokeilemaan lisää. Sieltä nimittäin voi löytyä erittäin hyviä tutustumisen arvoisia bändejä samalta tyylisuunnalta josta on jo valmiiksi kiinnostunut. Niinpä huomasin Legion of the Damned-bändin joka solistin taitoja huomioimatta on aivan mainiota thrashia. (Pumppu saapuu sopivasti Tuskaan kesällä). Jos vain jaksan lisää tonkia, löydän varmaankin paljon enemmänkin kokeiltavaa musiikkia. Hakutoiminta on kätevä myös silloin kun oikeasta radiosta kuulee jotain artistia ja kiinnostaa tietää onko musiikki muuten mistään kotoisin.

Yksi ominaisuus mikä yllätti kovasti, oli se että Spotify on melko helläkätinen verkko- ja -käyttöjärjestelmän rajoituksia kohtaan. Nimittäin sain sen asennettua työpaikallani verkkoprofiilin kansioon, eli voin kuunnella tauoilla haluamaani musiikkia. Olin hieman yllättynyt ettei järjestelmänvalvojan oikeuksia tarvittu, ja että p2p-tekniikalla streamausta tekevä Spotify törmännyt firman palomuuriin joka muuten on turhankin tiivis.

Koska suurin osa kuuntelustani tapahtuu joko matkoilla tai kotona, ei Spotify voine päästä ensisijaiseksi musiikinlähteekseni, mutta uusia tai vanhoja tuulia haistelemaan se on oikein mainio.

Tagit: