Kuukausi-arkisto: helmikuu 2005 ↓

Törmäsin TAAS tähän termiin, en jaksaisi sitä enää. Sama tilanne oli MEPPI termin kohdalla. Se vain ilmestyi jostain joskus enkä tajunnut sitä heti ja se kyrsi. No meemi johon törmäsin johdatti blogista toiseen (duh!) ja päätin että yritän sitä edes kerran. Varsinkin kun kyseinen meemi oli mielestäni itseäni ajatellen oikein mainio harjoitus menneisyyteeni. Here goes.

10 vuotta sitten minä:
-Kävin vieläkin lukiota, laiskasti.
-Tutustuin tyttöystävääni, vahingossa ja loppujen lopuksi täysin turhaan. (Sitä ei kestänyt paria vuotta kauempaa)
-En miettinyt armeijaan menoa, enkä juuri muuallekaan.

5 vuotta sitten minä:
-Olin aloittanut toisen kouluni lukion jälkeen. (Jälkikäteen ajatellen senkin turhaan)
-Toivoin veljeni selviävän imusolmukesyövästään. (Kyllä, myös se oli jälkeenpäin ajatellen turhaan)
-Yritin tehdä töitä mistä niitä vain sattui saamaan.

3 vuotta sitten minä:
-Kyselin päästä takaisin aiempaan työpaikkaani. (täysin yllättäen, se ei ollut turhaan)
-Meinasin ahdistua työttömänä olemiseen talvella.
-Erosin silloisesta koulusta. (Sekään ei vielä tunnu olleen turhaan)

1 vuosi sitten minä:
-Olin edelleen nykyisessä työpaikassani, 3-vuorotyötä, aivot narikkaan.
-Olin ostanut ensiasuntoni äitini myötävaikutuksella. (Ei ollut käsirahaa itselläni joten äiti osti osan asunnosta. Onneksi, pidän asunnostani)
-Mietin omakustanteeni julkaisemista kukaties monettako kertaa. (Toistaiseksi turhaan, mitään ei ole tapahtunut sen suhteen)

Tähän asti tänä vuonna minä:
-Olen lähinnä ollut töissä. (Ei turhaa mutta tylsää)
-Olen aloittanut tämän blogin pitämisen. (Toivottavasti jatkan pitkään, eli ei silloin olisi ollut turhaa aloittaa)
-Melkein menin Stand-Up-kurssille OnTheRocksiin, mutta totesin sen olevan turhaa. (En tarvitsekaan ulkopuolista testiä huumorilleni)

Eilen minä:
-Matkustin vihdoin tampereelle, ja aikaansaamistehoni huomioiden se oli saavutus.
-Tapoin aikaa krapulassa.
-Tein töitä alitehoisella läppärilläni vaikka jalkojani paleli.

Tänään minä:
-Nukuin pitkään, kuten tavallista.
-Palelin kotimatkallani.
-Ajoin laiskana jälleen taksilla kotiin, kuten tavallista.

Huomenna minä:
-En halua palella ajaessani pyörällä töihin.
-En paranna maailmaa enkä käsitystäni siitä tai itsestäni.
-En muutu ahkeraksi ja aikaansaavaksi niuhoksi aikuiseksi.

Meemijahtini alkoi täältä ja loppui tänne. Väliin mahtui muutamia muitakin…
Eikä tämä ollut mikään mainio harjoitus mihinkään. Tyhjää täynnä olisi ollut ellen olisi vain näin väsynyt. Yritän pysyä paremmin erossa meemeistä tulevaisuudessa.

Junassa Helsingistä Tampereelle käynnistin taas läppärini, vanhan fujitsun, vain 400mhz cel, mutta silti tarkoitukseensa täysin kelpaava.

No, aiemmalla kerralla ilmeisesti olin sammuttanut koneen hieman liian ripeästi, joten scandisk halusi tarkistaa kovalevyn. Mikäs siinä, yrittäköön. /RECYCLED kansiossa oli kuulemma vahingoittuneita tiedostoja, scandisk siitä sitten korjaamaan. Korjauksen jälkeen scandisk ilmoitti että /RECYCLED kansiokin on vahingoittunut. Ja seuraavaksi tuli omituisuus:
****
/RECYCLED kansio vahingoittunut, muunnetaanko tiedostoksi? (EI/KYLLÄ) KYLLÄ
****
Eli esitti kysymyksen ja vastasi siihen itse. No, odottelin ja ihmettelin. Aikansa säpelsi ja käynnisti windowsin loppuun asti. Roskis oli sitten muutettu kansiosta tiedostoksi. Ei ole enää roskakoria lainkaan. Ihmettelin kun ei voinut poistaa mitään tiedostohallinnasta, no eipä tietenkään kun windows ei tiennyt/löytänyt paikkaa enää mihin tiedostot olisi pitänyt poistaa.

100% käsittämätön fuck-up scandiskin osalta.

LISÄYS:
Melkein yhtä uskomaton kuin aiemmin kuvattu tilanne, on myös se, että nyt näyttäisi siltä että windows on korjannut tilanteen, ja roskiksen. On tämä omituista.

Eli eilen pienellä kiertotiellä mutkistunut Tampereella käynti on taas oikealla suunnalla, tämä juna kulkee pohjoiseen, eilisen etelään kulkeneen junan sijaan.

Eilinen baarikierto kyllä tuntuu näköjään näinkin tasaisesti kulkevassa junassa. Luulin että Pendolino olisi tasaisempaa kyytiä mutta ei.

Väite että krapula on luova olotila ei ainakaan nyt pidä paikkaansa, ei synny kovinkaan luovaa tekstiä, hyvä kun syntyy lainkaan.

Pakkohan se oli junasta kirjoittaa kanssa kun kerran tänne asti pääsin. Vihdoin ja viimein tampereelle matkalla. Ai miksi kirjoitin? Koska se on minun etuoikeus. Ole lukematta jos ei kiinnosta… ai no tässä vaiheessa….

EDIT:
Niin, olin matkalla Tampereelle, mutta onnistuin vaihtamaan suunnitelmia ennen junanvaihtoa, ja nyt olen matkalla Helsinkiin. Vain minä onnistun tässä, kuulemma.

Olen tässä ihmetellyt jo jonkin aikaa wordpress-blogisoftan “bugisuutta” kun admin paneelissa ei näy pluginien asetukset lainkaan. Päätin sitten tehdä toiseen osoitteeseen täysin puhtaan asennuksen. Ja vóila, asetukset näkyvät. Hienoa, totesin että no kai se oli sitten PHP-tiedostoihin tekemistäni muutoksista johtuva tuo ongelma. Paitsi että, heti kun testinä yritin tuoda tuon toisen “blogin” käyttämään tietokantaan tämän blogin tietokannasta ottamani varmuuskopion, niin sama rasti, eivät näkyneet enää. Eli ongelma onkin tietokannan puolella. Toisin sanoen, helvetin hienoa.

Tämäkin kirjoitus uhkaa kasvattaa Nollatasolokeroa suurimmaksi, ellei se ole jo. Ketä kiinnostaa lukea blogin muokkauksesta aiheutuvia ongelmia. Toivottavasti joku muu samaa softaa muokkaava edes kiinnostuisi. WordPress 1.5 on siis nyt käytössä…

Olin tilannut tammikuussa noin 4 sotaleffaa, klassikkoja tai melkein sellaisia, ja Battlestar Galactica UK import boksin. Olin myös alkanut ihmettelemään kun ei kyseistä lähetystä lainkaan näkynyt eikä lappua kuulunut, joten laitoin sähköpostia filmifriikkiin. Tuolta saapuikin ripeästi vastaus että leffat ovat postissa jne. No hyvä ajattelin.

Annoin itseni ymmärtää että ilmaisu “leffat ovat postissa” tarkoitti että ne leffat on juuri postitettu. Odotin siis pari päivää jotta saapumisilmoitus ehtisi kotiini asti. Tänään sitten, laskettuna päivänä kahlasin mainospostin seasta saapumisilmoituksen ja painelin postiin. Postissa tiskihenkilö hetken käsitteli viivakoodilukijalla saapumisilmoitustani ja ilmoitti tuon hetken jälkeen, että paketti on lähetetty takaisin. Saapumisilmoituksessa oli päivämäärä 4.2. ja tänään on 24.2. Eli reippaasti myöhässä oli tämä minun hakemiseni. Eipä sitten mitään, jäi hakematta.

No nyt kuitenkin oli niin, että olin tarkasta (risteilyohjuksen tarkkuuden luokkaa) budjetistani poistanut jo tuon n. 100€ ja näin olinkin yhtäkkiä n. 100€ plussan puolella, joten piti asialle tehdä jotain. Painelinkin sitten naapurissa sijaitsevaan Anttilaan, ja onnistuin sieltä ostamaan samalla summalla suurinpiirtein 8 elokuvaa.

Melkein onnistuin ostamaan nuoruuteni suosikkeihin kuuluvan TV-sarjan dvd-julkaisuna. Melkein.

***

Loppui sitten 24tlk Coca-Cola laatikotkin Anttilasta. Ja sekös syö miestä. Ostin kostoksi 2x 6-pack Perryä.

Nyt kun näyttää/näytti siltä että olen saanut blogini melkein vauhtiin, huomaan että kirjoituskynnys on hitaasti noussut jälleen sille tasolle ettei tahdo tulla sisältöä sitten mistään. Sen huomaa jo tästäkin aiheesta. Jos ei saa kirjoitettua, niin sitten pitää kirjoittaa siitä ettei saa kirjoitettua. Näköjään. Mitään kantaaottavaa tai tärkeäksi miellettävää kirjoittamista ei myöskään ole vielä ollut, eikä aivan lähiaikoina tunnu olevan tulossakaan.

Alkuun taisi olla tarvetta saada testattua julkaisusoftaa, eikä sisällön tasolla tuntunut olevan niin suurta väliä. Itsekritiikki kuitenkin on päässyt nostamaan jo häntäänsä ja aiheet jotka tuntuisivat tarpeeksi hyviltä päätyäkseen tänne, ovat kadonneet muiden blogeihin. Luultavasti tulee myös liikaa seurattua kommenttien määrää tai niiden puutetta ja se heijastuu käsityksenä tarpeettomasta kirjoittamisesta.

Toinen vaihtoehto, tuon alun innostuksen hiipumisen vaikutuksesta kirjoituskynnykseen, on tietenkin se, ettei yksinkertaisesti ole kirjoitettavaa. Se kuitenkin kuulostaa liian fatalistiselta itseäni ajatellen, joten yritän hylätä tuon näkökulman jo etukäteen. Kirjoittamista varten voisi olla oma täysin irrallinen sivunsa, josta ei näkisi blogia lainkaan. Ehkä näin oma perfektionistinen itsekritiikki ei ajattelisi jatkuvasti että mikä teksti tuohon tai tuohon kohtaan enää/vielä sopisi.

Jos vaikka ajattelisi tätä kohtaa uudestaan hieman levänneenä…

Olen rauhan mies, en kuitenkaan pasifisti. Impulssikontrolli on vankkumaton ja vakaa. En juuri suutu, eikä se aina ole pelkästään hyvä asia. Yksi asia, ao. julkaisumediaan liittyen on kuitenkin sellanen joka pääsee takaportista kiukkukeskukseen ilman turvatarkastuksia. Spam.

Toistaiseksi olen joutunut vain sellaisen spammin uhriksi, joka saa minut hymyilemään. Mutta tuo hymy johtuu pelkästään roskapostin sisällöstä, itse periaate saa minut art house-väkivallan lumoihin. Esimerkiksi Nigerialaiskirjeet ovat tuorein variaatio omassa roskapostilaatikossani. On perin mielenkiintoista lukea kuinka täsmälleen samalla kaavalla onnistutaan kirjoittamaan toive/pyyntö eri muotoon. Toinen, jopa enemmän hymyilyttävä roskapostin aihe on reseptilääkkeet. Jep, nehän toimii aina myös ilman lääkärin osallistumista hoidon määrittelyyn. Tai viagra-vaihtoehdot, nekin ovat hauskasti markkinoituja.

Moni roskaposti ehdottaa olevansa ei-roskapostia, kuitenkin lähes poikkeuksetta jossain osaa postia on satunnaista tekstiä, jolla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin yrittää hämätä roskapostisuodattimia. Suomessa toistaiseksi en ole törmännyt suomenkieliseen roskapostiin, kiitos siitä, joten kieli toimii jo osittain suojana. Samaan aikaan kun hymyilen postien pateettiselle yrittämisen innolle, ne ovat itseäni ajatellen älykkyyttäni loukkaavia ja se saa mmHG arvon nousemaan verenpainemittarissani. (ei minulla sellaista kylläkään ole.)

Eräs roskaposti sai minut jopa repeämään nauruun, yritystä siinä kyllä oli, mutta käytännössä ajatus oli yhtä typerä kuin jos yrittäisi myydä 200cm/150kg kokoiselle stereoidi-hirmulle tämän omat sukat. Sain postia, jonka lähettäjänä oli muka webadmin@domain.com osoitteesta (domain.com tietenkin muutettu jostain syystä) väittäen että tuosta domainista oli lähetetty roska/viruspostia, ja mikäli se ei loppuisi, kaikki tilit tultaisiin sulkemaan. Tätä tarinaa ajatellen, en valitettavasti muista mikä oli siinä postissa sitten tuo roskapostikoukku, mutta syy miksi olin todellakin pakotettu nauramaan jopa ääneen, on se, että tuo domain on tosiaan minun täydessä hallinnassa eikä näin ollen sitä ole kertaakaan käytetty moiseen toimintaan. Myöskin mahdollinen lähettäjä, sen ollessa oikeasti olemassa, olisin ollut minä itse.

Jos vesi on märkää, se on märkää ja veneestä tippuessa kastuu. Siinä ei auta ihmettely tai voivotus että mitä jos olisin nyt kastunut vain vähän, tai ei kai sitä nyt heti pitäisi kastua. Vaikka vesilasi olisi kuinka suuri, mutta silloin kun se on täynnä, siis todella 100% täynnä, pienikin pisara menee yli. Rajat on rajoja, ja spam ylittää ne. Spam on raivostuttavaa koska sitä vastaan ei voi taistella, ainoastaan puolustautua, spam on käsitteellistä väkivaltaa jossa uhrilta ryöstetään mahdollisuus saada korvauksia. Okei, onhan niitä lakeja jossain päin maailmaa, mutta se ei muuta roskapostin olemusta. Onnekseni en voi väittää kärsiväni roskapostista liikaa. Mutta sitä on silti olemassa liikaa.

Tosiaan, syy tähän, luultavasti ensimmäiseen omasta mielestä muillekin kelpaavaan tekstiin oli se, että törmäsin eräällä toisella blogilla kommentti-spammauksen iloihin ja päätin kirjoittaa aihetta liipaten omaani. Tuo blogi sai minut oikeastaan aloittamaan tämän omani huomattuani varsin näppärän softan tehtävään sopivaksi. Kiitoksia myös sille henkilölle joka minut alunperin tuonne ohjasi.