Päivä-arkisto: 20. Hel 2005 ↓

Vuoden 2003 MM-jääkiekon aikoihin hotelli InterContinentalin 7. kerroksessa nautittu aamutee tehokkaan ravintolaillan jälkeen oli luultavasti hyvää ja kohdallaan. Kuva ainakin onnistui mainiosti, vaikka en itse sitä ottanutkaan. Auringonnousu ennen nukkumaan menoa oli upea. Tässä vaiheessa ei tietenkään tullut muistiin että hotellihuoneet pitää luovuttaa klo12 mennessä. Eli unet jäivät sitten minimiin. Krapula ei.

Tämä Syöte lähinnä kuvien sisällyttämisen testaamiseksi.

Ilmoitin sitten tämän raakileen Blogilistalle. Syystä että? No niinpä, ei juuri aavistustakaan. Lieneekö sitten kovempikin halu saada lukijoita, vaikka outoahan se sinänsä olisi, noin kirjoitusmotivaation kannalta, sillä en haluaisi ajatella kirjoittavani sen takia, että muut lukisivat. Se tietenkään ei pidä täysin paikkaansa, koska jos en haluaisi että muut lukevat, en kirjoittaisi julkisesti luettavissa olevaan sivustoon.

En juuri ole innostunut muiden blogien lukemisesta, ainakaan vielä, en siis ole tähän blogaamisen motivaation pohdiskeluun juuri törmännyt. Ehkä kirjoitan siitäkin tänne. (Inhoan tuota sanaa blog ja kaikkia sen muotoja)

Alkaa tosiaan tuo loppuikäinen summa lähestyä plakkaria hyvinkin vääjäämättä. Onhan tietenkin kaikki muutkin yli 30v täyttäneet joskus olleet tuossa 20-kymppisten viimeisessä vaunussa joten ei junan vaihtuminen sinänsä ole omalla kohdalla mitään ainutkertaista, siltikin jotenkin haluaa ajatella ettei muilla ole voinut olla näin ahdistavalta tuntuva 30v-kriisi.

Huolisin mieluusti euron jokaisesta kerrasta kun joku jossain koskaan on kysynyt itseltään ja niiltä ketkä suostuvat kuuntelemaan, että “tässäkö tämä kaikki nyt on?” Onko tosiaan tuo niin yleinen käsitys, tai jopa yleiseksi tehty käsitys, että sitä kysyy sitten itsekin tässä vaiheessa. Mielummin tietenkin kysyisin itseltäni, että “missäs loput on?”. Kaikki aikaansaannokset vs. loput aikaansaannokset. Toisaalta jos ajattelee että enempää ei tipu, niin voisi alkaa jo totutella siihen, mutta jos olettaa että loput ovat vielä jossain piilossa, niin onko sekään nyt sitten sen parempi?

Ja kyllä, tiedän ettei asialle voi kukaan muu tehdä, jos tehtävissä edes on mitään, kuin allekirjoittanut itse. En siis varsinaisesti odota kommentteja tyyliin “tee jotain” tai mikä tutumpaa, “yritä edes”. Jos saisin aikaiseksi tehdä asialle jotain, luultavasti ei olo olisi edes nykyisen kaltainen. Pitänee laahautua horrokseen kunnes mielialan molli voi edes itseään huijaamalla tuntua johtuvan jostain muusta kuin vanhenemisesta loppuikäiseksi.

Lienee sopiva päänavaus (pään aukominen ei sinänsä ole harrastus) tähänkin Lokeroon. Toivottavasti ei jää tähän.