Nyt kun näyttää/näytti siltä että olen saanut blogini melkein vauhtiin, huomaan että kirjoituskynnys on hitaasti noussut jälleen sille tasolle ettei tahdo tulla sisältöä sitten mistään. Sen huomaa jo tästäkin aiheesta. Jos ei saa kirjoitettua, niin sitten pitää kirjoittaa siitä ettei saa kirjoitettua. Näköjään. Mitään kantaaottavaa tai tärkeäksi miellettävää kirjoittamista ei myöskään ole vielä ollut, eikä aivan lähiaikoina tunnu olevan tulossakaan.
Alkuun taisi olla tarvetta saada testattua julkaisusoftaa, eikä sisällön tasolla tuntunut olevan niin suurta väliä. Itsekritiikki kuitenkin on päässyt nostamaan jo häntäänsä ja aiheet jotka tuntuisivat tarpeeksi hyviltä päätyäkseen tänne, ovat kadonneet muiden blogeihin. Luultavasti tulee myös liikaa seurattua kommenttien määrää tai niiden puutetta ja se heijastuu käsityksenä tarpeettomasta kirjoittamisesta.
Toinen vaihtoehto, tuon alun innostuksen hiipumisen vaikutuksesta kirjoituskynnykseen, on tietenkin se, ettei yksinkertaisesti ole kirjoitettavaa. Se kuitenkin kuulostaa liian fatalistiselta itseäni ajatellen, joten yritän hylätä tuon näkökulman jo etukäteen. Kirjoittamista varten voisi olla oma täysin irrallinen sivunsa, josta ei näkisi blogia lainkaan. Ehkä näin oma perfektionistinen itsekritiikki ei ajattelisi jatkuvasti että mikä teksti tuohon tai tuohon kohtaan enää/vielä sopisi.
Jos vaikka ajattelisi tätä kohtaa uudestaan hieman levänneenä…
Tukiopetuslapsi kommentoi:
Ei kannata huolestua kommenttien puutteesta. Suomalaisia ei juuri alttiina palautteen antajina maailmalla tunneta, eikä tälle blogille ole vielä varmaan ehtinyt kehittyä kovin laajaa ja vakiintunutta lukijakuntaa. Tuollahan on blogeja, joilla on käynyt 120 kilolukijaa ja silti kommentteja tulee vain muutamia jos ollenkaan.
Kuraattori kommentoi:
Totta.