Päivä-arkisto: 15. Maa 2005 ↓

Olen selkeästi saanut jonkun virusperäisen pöpön. Äsken käydessäni työpaikkaruokalassa syömässä, laitoin Keijua ruisleivän päälle. Voi, ah ja voih, oli siinä vieressä, ja mietin voin käyttämistä vain kerran kunnes päädyin tuohon kevyt-levitteeseen. Ei näin voi käydä minulle. Se on vähän sama kuin käärme söisi norsun, vesi ei olisi märkää, rahat ei koskaan loppuisi, tai lumipallo jäätyisi helvetissä. Aina, aina, ihan aina olen käyttänyt kahdesta levitevaihtoehdosta sitä, kumpi on lähempänä voita. Nyt tein päin vastoin.

Seuraavaksi tietenkin vaihdan coca-colan light versioon… Ja alan kuntoilemaan. No ei sentäs, light cola ei pääse asuntooni. Kuntoilukin… ehkä salaa voisin kokeilla.

No niin, tauti leviää…

Eilen kävelin töistä kotiin. En jaksanut odottaa bussia kymmentä minuuttia joten kävelin kotiin puoli tuntia. Olin kyllä aiemmin kotonakin kuin jos olisin odottanut tuota linja-autoa. Oli raikas ja kirpeä pakkanen, ja kuuntelin musiikkia, oli mukava kävellä.

Tänäänkin kävelin, kotoa töihin. En edes harkinnut bussilla kulkemista. Tuli lämmin, ei ollut tarpeeksi pakkasta. Töissä kaveri kysyi että miksi olin kävellyt jo kaksi kertaa työmatkani.

Tietokoneen käyttö meinasi lipsahtaa tänä aamuna, pelasin hieman ja selasin vakiosivustot. Sammutin kyllä koneen töihin lähtiessä. Sama kaveri töissä kysyi ihmetellen että vietänkö Tietokoneetonta Päivää, ikään kuin Autoton Päivä olisi siihen rinnastettavissa. Eipä tietenkään ymmärtänyt, enkä yrittänyt edes selittää.

Eilen ihmettelin ajatuksieni kulkua, huolestuin että tämä olotila on vain akuutti mielenhäiriö, ja ajaudun takaisin laiskaksi koneen ääressä istujaksi. Tiedän ettei siihen pitäisi keskittyä liikaa. Aiemmin olin ajatellut, tietääkseni, etten ollut tehnyt juuri mitään koska minun ei ollut pakko, nyt haluan ajatella että teen mitä halua, koska voin. En jaksaisi olla laiskakaan enää.