Näköjään normaalina oleminen vaatii tottumista, hieman vieläkin ihmettelen miten viitsin kävellä töihin ja takaisin. Ilman siis että harkitsisin muita vaihtoehtoja. Aivan pikkuisen tässä vaiheessa tietenkin vaikuttaa se etten ole jaksanut täyttää polkupyöräni takakumia vieläkään.
Toivottavasti tämä normalisoituminen ei myöhemmässä vaiheessa ilmennä tottumisen ja sitä kautta entisen kaltaisen tylsistymisen merkkejä. Toistaiseksi ei ainakaan isompaa hätää suuntaan tai toiseen.
johannes toinen kommentoi:
mites onko muuten jalat kunnossa? mä löin tossa muutama tunti sitten polveni ovenkahvaan aika suurella voimalla, kipu on melkein sietämätöntä, mutta olen sentään mies ja kestän sen… vittumaista kun sattuu istuessakin, mut omapahan on häpeänsä kun polviaan ovenkahvoihin iskee.