Kuukausi-arkisto: huhtikuu 2005 ↓

Ja mikä olikaan vapun tarkoitus? Kuinka moni muistaa miksi vappua oikeasti vietetään. Enkä nyt tarkoita niitä jotka sen tietävät, vaan niitä jotka juhlivat pää ämpärissä.

Sama juttu uutena vuotena.

Aiemmin olin kirjoittanut haluavani eroon tietokoneen jatkuvasta käytöstä. Tällä hetkellä koneeni on jälleen 24/7 päällä, ja jopa OSTIN uuden pelin. Tämä ei tiedä hyvää. Kaiken lisäksi, en tee asioita. En heti, en kohta, en edes myöhemmin.

En kirjoita tännekään. Ehkä tämän etukäteenpalkitseva tunne on haihtunut osittain, eikä kirjoittamista vedä enää se että siitä tulee hyvä fiilis. Nyt kirjoittamista työntää se että pitäis edes joskus taas kirjoittaa.

Olen laiskistunut taas. En ole jaksanut kirjoittaa tännekään. Olohuoneessani vallitsee 2 viikkoa sitten tilapäispöytäjärjestys koska en ole viitsinyt sitä muuttaa. En ole todellakaan tehnyt asioita enää heti. Toivottavasti tänne kirjoittaminen havahduttaa itseni jälleen hieman parantamaan asioitani ja pitämään niitä parempana. Eli jatkoa odotellessa…

Tämä ei oikeastaan liity mihinkään blogillani, mutta katsottuani tällä blogilla mainitun videon, koin pakonomaista tarvetta kirjoittaa siitä. Biisikään ei nyt pelkästään paska ole, ja Half-Life2 peliä pelanneille tuttu G-mies saanut kunnon huulisynkan jopa. Mikäli YHTÄÄN on uteliaisuutta mihin HL2 engine pelin ohella pystyy, tsekatkaa ihmeessä. Lisää näitä!

EDIT: Videota ei näköjään ole saatavilla enää. crap…
EDIT2: Osa videolinkeistä toimii taas. crap…

…niin siinä on luultavasti jotain vikaa.

Viime viikonloppuna luonani oli 4 hyvää kaveriani. Oli kivaa yms. Kuten yleensä aina. Eräällä heistä on tänään jopa synttärit, pyöreitä vuosia, onnea sinne.

Tänään kun heräsin tokkuraisena univelankuittausuniltani, ja menin vessaan, huomasin jotain mikä sai epäilemään käveleväni unissani. Vessapaperi oli kokonaan loppu ja kynnyksellä oli puusilppua. Vessapaperia en lähtenyt sen ihmeemmin kummastelemaan, 5 miestä viikonloppuna saa luultavasti riittävästi plussapisteitä ettei pari rullaa näköjään riitä. Ne puusilpun jäljet, niitä ihmettelin.

Tarkastelin puuoven karmeja ja oven reunoja, eikä mitään missään. Kunnes kumarruin tarkemmin, ja huomasin oven alareunasta puuttuvan suurin piirtein saman verran puuta kuin kynnyksellä oli. Eli joku/jokin oli painanut ovea kiinni siten, että kynnyksen ja oven alareunan välissä ei ollut tarpeeksi tilaa. Enkä millään usko että puuta irtoaisi aivan itsestään. Eli ovea on painettu kiinni voimakkaammin kuin mitä oven alareuna olisi kestänyt. Mahdotonta tietenkään sanoa mitä on käynyt, vahinko varmasti joka tapauksessa. Lievästi vitutti kuitenkin. Se ovikin.

Eli taas vitutti.

Kitinää!
Olen yrittänyt tosiaankin suunnata kohti elämäntyyliä jossa jopa imuroisin silloin tällöin. Silloin tällöin imuroimiseksi lasketaan vielä toistaiseksi tässä kehitysvaiheessa pari kertaa talvien välissä.

Piti sitten pitkästä aikaa imuroida työpöytäni alta ja seinänvierestä, ja toki laitoin imurin sähköjohdon samaan jatkojohtoon jossa oli jo yksi jatkojohto, ja tässä toisessa jatkojohdossa kaksi tietokonetta, ja kaksi näyttöä, ja muutamat oheislaitteet.

Hetken ehdinkin imuroimaan, kun tämän ensimmäisen jatkojohdon, sellaisen kelattavan mallin YLIVIRTASUOJA sattui sanomaan tehtävänsä jälleen täytetyksi ja naps, virrat katkesivat kaikista laitteista.

Imurista virrankatkeaminen ei juuri muuta tuonut kuin lepotauon. Pääkoneeni sattui olemaan sammutettuna kuten myös molemmat monitorit, ei haittaa sielläkään. Ja niinpä ainoa kohta missä naps-tapahtumasta oli haittaa, oli PALVELIMENI, joka tosiaan on tarkoituksella 24/7 päällä. Juuri kun olin pääsemässä edellistä uptime-ennätystä hipomaan sillä. Uptime-ennätykset kylläkin ovat ylinopeussakkojen hankkimisen ohella top5 turhinta asiaa.

Vitutti silti.

Meillä oli äskettäin, tänään siis työpaikallani päihdekoulutusta. Ei ollut kyseessä päihteiden käyttökoulutuksesta kuitenkaan. Kouluttaja kävi läpi alkoholisoitumiseen liittyviä tekijöitä ja ennaltaehkäisyä työpaikoilla. Panimoalalla, jolla itsekin olen, aihe on aina ajankohtainen.

Aloin itse ajattelemaan omaa juomistottumustani, ja saatoin huomata olevani riskiryhmän ulkopuolella. Silti en voinut välttyä ajatukselta, että minun pitäisi vähentää juomistani. Mainitsin tästä aiemminkin ollessani kankkusessa viime sunnuntaina. Nimenomaan, mikäli en pystyisi vähentämään, minun täytyisi vähentää. Kouluttaja kävi läpi myös erilaisia syitä juomiselle, ja ainakaan tiedostaen en katsonut juovani minkään luetelluiden syiden takia. Päärynäsiideriä juon maun vuoksi. Tiedostamatta sitten saattaa olla kyse monimuotoisista syistä joita en ainakaan itse osaa kulloisessakin tilanteessa hahmottaa..

Nyt kuitenkin olen pyrkimässä juomisen lopettamiseen kokonaan, en kuitenkaan halua mieltää itseäni raittiiksi. Sanasta raitis tulee minulle mieleen mielikuva ihmisestä joka kammoaa juomista. Hieman vääristynythän tuo kyllä on. Yritän jättää juomisen siksi, etten halua juoda, enkä varsinkaan, todellakaan, kärsiä krapulasta. Lieväkin krapula saa aikaan usein menetettyä vapaa-aikaa, eikä sitä koskaan ole liikaa. Haluan myös olla juomatta koska minulla on siihen mahdollisuus. Tai ainakin näin pitäisi olla. Mikäli yritys menee mönkään, eli metsään, silloin on tosiaankin aihetta yrittää lujemmin. Ehken lopeta kerrasta poikki menetelmällä, vaan testaan itseäni esimerkiksi yrittämällä ravintolassa viikonloppuisin juomaan vain yhden tai kaksi. Aiemmin, kun asialla ei ole juurikaan ollut väliä, olen juonut sen minkä jaksaa. Juomisen hillitseminen suorituksen vielä kestäessä onkin suurempi testi kuin lopettaa kokonaan.

Tämäkin teksti syntyi töissä, ja usein on kovin hankala säilyttää ajatusrakenteita niiden syntymisestä siihen asti kun on tilaisuus kirjoittaa ne ylös. Siksipä tästäkin syntyi lähinnä raapaisu viinatankin kylkeen. Siitä huolimatta, jäipähän kuitenkin edes se raapaisu itsellenikin myöhempänä ajankohtana luettavaksi.

Aiemmin, kun pidin pääkonettani 24/7 päällä, siinä pyörivä postintarkastusohjelma tehokkaasti karsi spammia suoraan palvelimelta. Nyt kun en enää pidä sitä päällä, ohjelma ei tietenkään karsi spammia. Ja sen huomaa nyt kun luen luurillani muutamat postitilini.

Aiemmin on ollut näppärää käyttää sivustoilla tarvittaessa sähköpostisoitteenani esim sivusto1@domain.com tyyppisiä osoitteita, ja jos kyseiseen osoitteeseen alkaa tulla spammia, ei muuta kuin tulppa siihen reikään. Ja näin säilyy oikeat osoitteet ehjinä. Nyt saatan joutua tulppaamaan *@domain.com osoitteet kokonaan tuon spammin takia, ja päästämään vain noihin oikeisiin osoitteisiin tulevat postit läpi. Hieman kyllä ärsyttää, etten sanoisi. Tai no sanoin jo.

Toinen vaihtoehto on nähdä vaivaa ja tulpata esim sales@domain.com info@domain.com tyyppiset yleiset spammaajien käyttämät osoitteet. En vain taida jaksaa sitäkään. Osa spammeista on sitä paitsi melko hauskoja. Paitsi ne jotka tuntuvat pursuavan venäjältä ja ovat todella omituisella koodisivulla kirjoitettu. Merkin kyllä ymmärtää mutta ei sen vieressä olevaa jne. Kiva niitä on sitten lukea.

Kitisin aiemminkin spammista, eikä mielipiteeni toki ole lieventynyt. Olen edelleen sitä mieltä, ettei spammaajille tulevat, jos tulevat, rangaistukset ole lainkaan liian mietoja. Olen antanut itseni lukea ajoittain tietokonerikoksista tuomittujen saaneen muka kovia rangaistuksia, ja osaltaan ne tietenkin ovatkin kovia, mutta spammaajille voisi soveltaa vieläkin kovempia rangaistuksia. Hehän ovat kuin joukkomurhaajia pienemmällä teholla. Aivan varmasti jo yhdenkin spammaajan uhrit, niitä varmasti on miljoonia, kärsivät pikkuruisia aivohalvauksia joissa tuhoutuu enemmän aivosoluja kuin viikon ryyppäämisellä. Riittävästi spammia ilman sietokyvyn kasvua, niin spammaaja on saanut aikaan saman efektin kuin elokuva Invasion Of The Body Snatchers, maan peittää palko toisensa vieressä ja jokaisessa on vihannes.
No leikki sikseen, pää pois spammaajilta sanon minä. Miehiltä ensin alapää, ja sitten kuukauden päästä loputkin.

Jos ei meinaa muka olla kirjoitettavaa, niin aina löytyy jotain valittamisen aihetta. Joskus jopa siitä ettei ole mitään kirjoitettavaa. Säästän sen kyllä toiseen kertaan.