Alkoholin nauttiminen ja alkoholista nauttiminen tuntuvat olevan valitettavasti kaksi eri asiaa. Ensimmäinen tietenkin lähinnä tarkoittaa alkoholin annostelemista sisäisesti, ja jälkimmäinen sen vaikutuksista nauttimista. Alkoholin nauttiminen saattaa olla sosiaalinen tapahtuma, toivottavasti ainakin, alkoholista nauttiminen sen sijaan on vain alkuun lievästi sosiaalista kääntyen krapulan eli alkoholista kärsimisen loppuvaiheilla jopa anti-sosiaaliseksi tapahtumaksi.
Tuo jälkimmäinen olotila on saanut minut jo useasti punnitsemaan sen koskenlaskua arvattavuudeltaan muistuttavan tapahtumasarjan mielekkyyttä kokonaisuutena. Jos ryyppääminen olisikin niin päin järjestetty, että ensin olisi krapula ja sitten siitä palkittaisiin hurjan viihdyttävällä dagen efter ajalla. Perjantaina heti töiden jälkeen olisi hiljaista pään sisä- ja ulkopuolella, verhot kiinni ja roskaruokaa keittiössä. Ja sitten lauantaina heräisi mahtavalla aamuflaksiseksillä aloittaen, hieman myöhemmin voisi naiselta kysyä nimeä, tai “käytkö usein täällä?” tyylisiä kysymyksiä, ja naisen kadottua alkaisi kavereita tulla kylään, telkasta tulisi saunan jälkeen matsi ja huurteisia menisi kurkusta alas hiljalleen kaikkien nauttiessa.
Palkinto tulisi rangaistuksen jälkeen, eikä toisin päin ja näin kannustaisi ihmisiä aloittamaan viikonloppujaan krapulalla sen sijaan että mahdollisesti jopa vielä maanantaina siitä olisi jälkiä otsalohkossa. Myöskin, työnantajat olisivat tyytyväisiä koska kukaan ei odottaisi perjantaita, ja kaikki olisivat virkeitä maanantaina.
Valitettavasti näin ei ole ja itselläni on jälleen ollut tehoton sunnuntai. Heräsin liian aikaisin, söin liian myöhään, ja tehtävälistani lyheni liian vähän. En usko enää menettäväni paljoakaan mikäli vähennän juomistani 90%. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Yksi asia mitä EN enää menettäisi, olisi viikonlopun toinen tai jopa molemmat päivät. On vielä lisättävä, että tuttavapiirissäni on lähestulkoon kokonaan totutumpaa ihmetellä sitä ettei joku juo kuin sitä että vetää lärvit viikonloppuisin. Enkä usko olevani ainoa jolla on sama tilanne. Yliarvostettua ja kokolailla turhaa touhua.
