Meillä oli äskettäin, tänään siis työpaikallani päihdekoulutusta. Ei ollut kyseessä päihteiden käyttökoulutuksesta kuitenkaan. Kouluttaja kävi läpi alkoholisoitumiseen liittyviä tekijöitä ja ennaltaehkäisyä työpaikoilla. Panimoalalla, jolla itsekin olen, aihe on aina ajankohtainen.
Aloin itse ajattelemaan omaa juomistottumustani, ja saatoin huomata olevani riskiryhmän ulkopuolella. Silti en voinut välttyä ajatukselta, että minun pitäisi vähentää juomistani. Mainitsin tästä aiemminkin ollessani kankkusessa viime sunnuntaina. Nimenomaan, mikäli en pystyisi vähentämään, minun täytyisi vähentää. Kouluttaja kävi läpi myös erilaisia syitä juomiselle, ja ainakaan tiedostaen en katsonut juovani minkään luetelluiden syiden takia. Päärynäsiideriä juon maun vuoksi. Tiedostamatta sitten saattaa olla kyse monimuotoisista syistä joita en ainakaan itse osaa kulloisessakin tilanteessa hahmottaa..
Nyt kuitenkin olen pyrkimässä juomisen lopettamiseen kokonaan, en kuitenkaan halua mieltää itseäni raittiiksi. Sanasta raitis tulee minulle mieleen mielikuva ihmisestä joka kammoaa juomista. Hieman vääristynythän tuo kyllä on. Yritän jättää juomisen siksi, etten halua juoda, enkä varsinkaan, todellakaan, kärsiä krapulasta. Lieväkin krapula saa aikaan usein menetettyä vapaa-aikaa, eikä sitä koskaan ole liikaa. Haluan myös olla juomatta koska minulla on siihen mahdollisuus. Tai ainakin näin pitäisi olla. Mikäli yritys menee mönkään, eli metsään, silloin on tosiaankin aihetta yrittää lujemmin. Ehken lopeta kerrasta poikki menetelmällä, vaan testaan itseäni esimerkiksi yrittämällä ravintolassa viikonloppuisin juomaan vain yhden tai kaksi. Aiemmin, kun asialla ei ole juurikaan ollut väliä, olen juonut sen minkä jaksaa. Juomisen hillitseminen suorituksen vielä kestäessä onkin suurempi testi kuin lopettaa kokonaan.
Tämäkin teksti syntyi töissä, ja usein on kovin hankala säilyttää ajatusrakenteita niiden syntymisestä siihen asti kun on tilaisuus kirjoittaa ne ylös. Siksipä tästäkin syntyi lähinnä raapaisu viinatankin kylkeen. Siitä huolimatta, jäipähän kuitenkin edes se raapaisu itsellenikin myöhempänä ajankohtana luettavaksi.
