Päivä-arkisto: 22. Syy 2005 ↓

Vielä yksi tähän iltaan ja sitten kotiin. Näin sanon harvoin ravintoloissa, mutta tähän blogintäyttämiseen menkööt.

Kuulin tänään töissä, oikeastaan juuri äsken, että firman pikkujoulut on peruttu. MITÄÄÄH?

Että voi helvetti taas. No okei, ei ne juhlat ole niin pakolliset että elämä menee raiteiltaan ilman niitä, mutta olisin mielummin itse valinnut olla menemättä sinne, kuin näin päin että työnantaja valitsee etten mene sinne.

Ei pikkujouluja tänne päin kiitos, ei sitten jos ei kerran.

Meillä päin tähän huhuun kuuluu suhtautua kuin tositietoon.

Koko tämän viikkoa olen ollut hereillä noin aamukuuteen saakka. Eilen olin kyllä töistä lähtiessäni lähes vakaasti harkinnut meneväni nukkumaan aikaisin, eli siis ennen klo 02.00. Toisin kävi. Neljän tienoilla yritin jo päästä nukkumaan, menin jopa peiton alle, mutta en saanut unta. Olipa omituinen olotila, minä joka nukun aina, en saanut unta. Okei, en nuku aina, kysyjästä riippuen en joko nuku koskaan tai sitten se on tuo aina. Esimieheni kuulemma oli myös sanonut yrittäessään soittaa minulle aamupäivällä tänään, että no se mies nukkuu kyllä aina, soitti koska tahansa.

No nukahdin sitten joskus seitsemän jälkeen, ja herätyskello eli puhelin sai osumaa torkkukytkimeen kello 11 alkaen. Pari kertaa nousin jopa sängystä ihmettelemään hädissäni että mitä hittoa, taas myöhässä töistä. Jokaisella heräämiskerralla oikea käteni oli sattunut lojumaan jossain oudossa paikkaa, sillä se oli puutunut siten, ettei siinä ollut mitään tuntoa, mutta ei myöskään itselläni tuttuun pistelyyn puutumisen yhteydessä. Käsi ei vain totellut aivojani ja se oli hilpeätä juuri herättyäni. Onneksi en harrasta aamukahveja tai muuta sellaista.

Viimeinen herääminen tänään sitten tapahtui tarkalleen 13.26 kun havahduin, onnekseni, ilman herätystä, siis olin onnistunut sohimaan herätyskellosta torkkukytkimenkin pois päältä. Klo14 piti jo olla töissä joten en ehtinyt sitten sen enempiä harrastaa nukkumistani.

Kuten aiemminkin jo mainitsin, nukkumisesta on tulossa lisää tekstiä, ja koska tosiaan pidän siitä melko paljon, aloitan sitä varten oman Lokeron. Jospa se siitä. Lokeron kuvaketta tosin ei vielä ole, töissä ei ihan kaikkea saa/pysty tehdä.

Digitoday kirjoitti tänään siitä kuuluisasta laista taas. Ilmeisesti cd-levyn laillisesti rahalla maksanut henkilö on suurempi nilkki kuin se joka imuroi saman levyn ilmaiseksi netistä. Hei haloo?

“Tekijänoikeuslakiesityksen mukaan lataaminen vertaisverkoista on lievempi rikkomus kuin ostetun cd-levyn suojauksen murtaminen.”
-Digitoday

Viimeistään tässä kohtaa, taas viimeistään tässä kohtaa pitäisi herätä ihmetys että mitä vitun helvettiä!!! Onko se nyt siis sitten maailman isoin ongelma se että niitä cd-levyjä kopioidaan esim omaan käyttöön vai se että niitä imuroidaan netistä eikä anneta ensimmäistäkään ropoa artistille?

Lisäksi, tuo digitodayn sivullakin ollut 57 § on vähintäänkin hämmentävä.

Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen
valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on
hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että
kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi
pitänyt tietää, että kopioitava aineisto
on saatettu yleisön saataviin vastoin tätä lakia.

Pitäkää tyhmänä jos haluatte, mielummin ette, mutta ymmärrän tuon niin, että.. ei hetkinen en ymmärrä enää ollenkaan. Tuossa puhutaan kappaleen valmistamisesta, sen valmistajasta ja vastoin lakia ja uudestaan vastoin lakia. Näiden pykälien kieliasujen tekijät ovat varmasti jotain verbaalihoudineja joiden elämä ja kuolema on joskus ollut kiinni tekstiensä lukijoiden huijaamisesta.

Alkaa taas tuntua siltä tämä kitiseminen, että turha kitistä kun on jo giljotiinissa. Viitaten Marginaalissa heittämääni kommenttiin. Eli vitutus meni jo, jäi siis edellisellä asemalla pois tästä junasta joka jatkaa kohti sitä mikä tulee vitutuksen jälkeen.