Perry ja minä

Juteltuani erään henkilön kanssa, päätin harkita perry-suhteeni katkaisemista. Tuo juttelu toki liittyi eri asioihin, mutta niitä sivusi edes osittain kyllä tämä päärynäinen herkkumehu jonka kanssa olen ollut sinutteluväleissä jo jonkin aikaa. Useamman vuoden tarkemmin sanottuna. Tehtäköön nyt tännekin sitten julkinen paljastus (onko niitä muita?), että esimerkiksi 2004 neljän viikon kesäloman aikana tätä päärynämehua valui kurkustani alas 100 litraa. (25ltr/vko, ~3.6ltr/vrk) Se on aika paljon kuulemma. Minä tosin join sitä maun takia, vaikka en usko tuohon aina itsekään.

Minä kyllä pidän perrystä ja perry pitää minusta, mutta hyöty ei ole edes yhden suuntainen. Minä en hyödy perrystä mitään, ja perry lakkaa olemasta jouduttuaan minuun, ei kovin kaksinen symbioosi. Kaiken lisäksi minun harteilleni tulee kaikki kustannukset, ei kiitos.

Olen ennenkin tehnyt testin: “jos et voi, sinun täytyy”, onnistuneesti jopa. Taitaa olla sen saman testin aika jälleen. Mielelläni tekisin siitä kyllä kuukausittain toistuvan testin jonka kesto olisi ensimmäisestä päivästä viimeiseen.

Eihän mulla kiire ole, mutta jottei tulisi. Ja ei, en todellakaan aio siirtyä viinan puolelle, viinahan on pahaa, aina.

MINÄ:
-Hei kaikki, nimeni on Kuraattori ja olen…

KAIKKI (yhteen ääneen):
-Hei Kuraattori!

En tiedä tuntuuko tämän kirjoittaminen hyvältä vai huonolta. Luulisi että sen tietäisi. Kaiken lisäksi tallennan tämän vasta luonnoksiin. Toivon tämän tul.. ai tää on jo tässä, no juu.

Toivottavasti tähän ei tule tutuilta kommenttia perään, “Vihdoin!” tai “No vitut lopeta!” tai mitään sellaista joka antaisi ymmärtää kommentinantajan edes ajatelleen tähän suuntaan. Ja yhtä paljon toivoen, kunpa tämä ei harmittaisi jälkeenpäin siinä mielessä, että katsoisin myöhemmin mitä on tullut kirjoitettua ja ajattelisin, oho onpa ollut fiksua tekstiä, ja hörppäisin taas. Otetaan nyt edes kellosta/kalenterista aikaa…