Siivous ja sen seuraus

Kaikesta siitä, mikä on tehnyt minusta sen mitä olen, johtuen, suurin osa minua määrittelevistä asioista on olemassa vain päässäni. Voisi sanoa etten ole jättänyt jälkeäni historian jalkakäytävälle kovinkaan painokkaasti.

Mieleeni mennyt sen sijaan on jättänyt lähtemättömiä painaumia, arvokkaiden ja arvostamieni muistojen ilmiasussa. Nostalgia on tärkeää kohdallani.

Kotonani on suuria määriä tavaroita, jotka ovat mahdollisesti olleet vuosia täysin koskemattomina. Osa tavaroista on sellaisia, joiden olemassaolosta en edes tiedä enää. Tästä kertoo sekin seikka, että nykyiseen asuntooni muuttaessani, aiemmasta asunnosta siirtyi laatikoita jotka oli pakattu sinne muuttaessani. Eli siis joitain tavaroita on kuljetettu kahden muuton verran koskematta laatikoiden sisältöön välillä lainkaan.

Heitänkö tavaroita herkästi pois? Minut tuntevat voisivat sanoa että sataako Saharassa herkästi lunta. Asunnossani on luultavasti enemmän sellaista tavaraa ja rojua mitä en tarvitse enkä ole käyttänyt aikoihin enkä tule koskaan enää käyttämäänkään, kuin sellaista, mille varmuudella löytyy käyttöä.

Tästä päästiinkin sitten otsikkoon. Siivoaminen on kohdallani ollut aina vaikeaa, ainakin käyntiinlähdön ja käynnissäpysymisen osalta. Aloittamisen vaikeudesta voisin kirjoittaa runsaasti lisää, ja ehkä niin teenkin, mutta siivoamisen eteneminen pysähtelee ja tökkii kuin juna jossa on 8 kulmaiset “pyörät”. Juuri siitä syystä, että löydän asioita ja esineitä jotka tuovat mieleeni osia ja paloja menneisyydestä. Joskus jopa 20 vuotta taaksepäin vieviä esineitä. Siivoaminen sitten pysähtyy muistellessa ties mitä pienintäkin, jo täysin turhaa tavaraa.

Harvoin mitään silti lentää roskiin, hyvä kun roskat saan poimittua joukosta. Moni voisi väittää kaiken tuon aivolohkojen muistien tueksi olemassa olevan roinan olevan roskaa, mutta ei se ehkä niinkään ole.

Nyt siis aiemmasta siivousmerkinnästä jatkoa, voisi sanoa siivouksen saaneen positiivisemman käänteen kuin viikko sitten olisi voinut kuvitella. Tämä kirjoitus oikeastaan syntyi tuosta omien muistikuvien vaalimisen tärkeydestä. Siivoaminen tuo sen varmimmin esille näköjään.