Päivä-arkisto: 30. Mar 2005 ↓

Tiedän kuinka turhaa on miettiä elämän tarkoitusta. Silti taas putkahti moinen kummastus päähäni. On tämä ihmeellistä aikaa. Tämä elämä siis. Olisi kiva tietää mitäs sitten tehdään kun elämästä on selvitty loppuun asti kuolematta ennen sitä. Ja mitä tehtiin sen alkamista odotellessa. Jos joku kehtaa tietävänsä että sitä ennen oltiin vain pilke silmäkulmassa, niin saa samaan syssyyn väittää että sen jälkeen ollaan pisara toisessa silmäkulmassa.

Voisin törmätä seinään ja kysyä siltä missä mennään.

Ensi lauantaina tulee 2 kk siitä kun viimeksi join perryä. Tai mitään muutakaan alkoholia. Olen itse miettinyt koska joisin jälleen, ja tutut ovat joko onnitelleet tai kyselleet että miksi ihmeessä. Niinpä, päähän tässä välillä hajoaa, mutta pyrin silti siihen, ettei seuraava Perrykoneen käynnistys johdu siitä että se olisi korjaus johonkin olotilaan. Siltä nimenomaan olen pyrkinyt välttymään.

Pitäisi etukäteen päättää jokin ajankohta jolloin muutaman perryn nauttiminen ei olisi “väärin”, silloin pääsisin siitä tunteesta eroon että tilanne olisi ratkaissut juomisen eikä juominen tilannetta. Tuota, eihän noista ole kumpikaan oikein. Eli siis niin, että ympäristö/tilanne/henkilöt eivät saisi vaikuttaa siihen koska juon seuraavan kerran, siten saisin eniten irti tästä kokeilusta. Toivottavasti menee ensi vuoden puolelle edes. Toistaiseksi kiusaus ei ole ollut edes suuri.

Miksi eläminen vaatii tekoja. Yleensä eläminen vaatii työntekoa ja jossain määrin vapaa-aikaan liittyviä uhrauksia ja niin edelleen. Minkä takia näin. Ei ihmisten kuuluisi käyttää normaalissa tilanteessa 1/3 ajastaan työn tekemiseen. Onko ihmisten tehtävä työtä ansaitakseen olemassa olonsa? Onko ihmisten pakko tehdä jotain?

Tiedän että kyse on perimmiltään omasta valinnasta yhteiskunnan infrastruktuurin sanellessa elinehtoja monelta suunnalta ja työtä tekemättömät eivät suoranaisesti siihen kuole. Kuitenkin, ihmiset rotuna tuntuvat syrjivän sellaisia jotka eivät tee mitään. En nyt tarkoita laiskottelua, sekään ei ole jatkuvaa yleensä, vaan sellaisia jotka vain esimerkiksi ajattelevat koko ajan.

Voiko ihminen selviytyä luonnollisen elinkaarensa loppuun saakka mieleltään terveenä mikäli mikään ei pakota tekemään jotain?

Itse haluaisin ottaa tuosta selvää. Olisin valmis olemaan tekemättä mitään.