Päivä-arkisto: 11. Maa 2006 ↓

No niin, nyt näyttää siltä, että sain tuohon sivupalkkiini, blogien perään niiden viimeisimmät päivitysajat Blogilista.fi:n sivuilta haettuna. Alkuperäinen idean toteutus teki haun jokaiselle blogille erikseen, ja jokaisella etusivuni latauskerralla. Hidasta ja turhaa kaistaavievää.

Nyt sain aikaiseksi php-skriptin, joka jokaisella etusivuni latauskerralla tarkistaa edellisen päivitysten hakuajankohdan ulkoisesta tiedostosta, ja mikäli tästä ei ole kulunut määrittelemääni aikaa, joka tällä hetkellä on 900 sekuntia eli vartti, niin siinä tapauksessa lista luetaan edellisellä kerralla tehdystä tiedostosta. Eli siis, käytännössä, sivupalkissa olevat päivitystiedot haetaan blogilistan sivuilta korkeintaan kerran vartissa. Tämän vartin aikana kävijät näkevät siis aiemmin haetut tiedot. Vielä toistaiseksi blogilistani perässä näkyy aikatieto siitä, kuinka kauan tuon päivitystiedon hakeminen kesti, joko tiedostosta tai Blogilista.fi sivuilta.

Huh huh, onpa hienosti selitetty. Mutta koska en ole ohjelmoija ollenkaan, ja silti sain tämän tehtyä täysin lähes itse, niin pitää asiasta sen verran ylpeillä että jaksaa tänne siitä kirjoittaa. Voi olla ettei ole kovinkaan välttämätön, mutta samalla kun esimerkiksi töistä katson uusien kommenttien tilannetta, näen samalla onko seuraamiani blogeja päivitetty. Näin ei tarvitse kirjautua blogilistallekaan joka kerta kun sen haluaa tarkastaa.

update: No niin tietenkin, IE näyttää vähän väärin sen hakuajan, joten se on sitten jo pois käytöstä.

Katsoin juuri loppuun Galactican toisen kauden. Nyt sitten joudun odottamaan syksyyn saakka kunnes kolmas kausi alkaa. Tämä on yksi tuoreiden sarjojen seuraamisessa huono puoli, uutta joutuu odottamaan. Vanhoja sarjoja voisi tuijottaa katkeraan loppuun saakka vaika yhdellä kertaa jos aikaa riittää.

Täytynee etsiskellä vaikka animea odotellessa.

Tosiaan, kävin eilen baarissa pitkästä aikaa. Olin lähes unohtanut miksi en ollut käynyt baarissa pitkään aikaan. Se johtui siitä, ettei minulla ole ollut krapulaa pitkään aikaan. Ja nyt taas toivon ettei olisi uutta vähään aikaan. En pidä tästä olotilasta niin paljoa, että jaksaisin nähdä vaivaa sen hankkimiseen ihan heti uudestaan.

Lähestulkoon yllätin itseni saamalla piilolasit päähän ennen baariin lähtöä, ja saamalla ne pois vielä sieltä tultuani. En nimittäin ollut ihan ajokunnossa eli selvä niitä laittaessani, enkä todellakaan ollut selvä niitä pois ottaessa. Lienee tottumiskysymys siinäkin, vähän niin kuin rullaluistelu, ei siinäkään tarvitse aivan selvinpäin olla jos ei halua, ei humalatila tarkoita että siinähän sitten kaatuu.

Menisi jo jonnekin muualle tämä olo. Ketään vapaaehtoisia?

Olen jälleen käymässä kantapaikassani. Edellisestä kerrasta on yli puoli vuotta. Se on lähes viinan puoliintumisaika, eli valtavan paljon.
Yht’äkkiä muistin mikä tässä alituiseen samana pysyvässä paikassa kiehtoo, vähän tai vähemmän.

Tuttu ympäristö, tuttu henkilökunta, tuttu vessa ja tuttu sulkemisaika, kaikki nämä pitää mieleni ankkurissa todellisuuden satamassa epätoivon myrskyn riepoessa MS UusiAlku nimisen laivan ankkureita. ÖÖÖTS seis, remontin jälkeen vessa onkin alakerrassa.

Elämä on sitä mitä siitä tekee. Mielikuvat ja ihanteet luovat usein harhaisia puitteita siitä mitä olla voisi. Elämä kuitenkin on vain tätä, pelkästään tätä kunnes loppuu.

Haluan yrittää juosta karkuun, tarvittaessa purskahtaa parkuun, puijata sitä elämän arkkitehtia joka näin on hyväksi ajatellut. En minä, minä en tähän jää enkä suostu.

Miksi ihmiseksi kutsutun ohjelman rutiineja on niin vaikea murtaa, puhumattakaan rikkomisesta, säpäleiksi heittämisestä.