Ja millaisen kuvan sainkaan itsestäni. No oikeastaan, en minkäänlaista, lähinnä huomasin tälle blogille kirjoittamastani materiaalista, että en juurikaan ole antanut kuvaa itsestäni. Lähinnä raapaissut pintaa, meemejä ja sen sellaisia, testejä yms, mutta niistä ei käy ilmi millainen luonne minulla on. Ei ainakaan niin hyvin kuin monien muiden blogi-kirjoittajien blogeista käy.
Ehkä jotain yksittäisiä kohtia on noussut esille. Esimerkiksi lievä laiskuus, siivousinnottomuus, hyvät nukkujanlahjat, elokuvista pitämisestä hieman, blogin säätäminen jne. Ei mitään sellaista mistä itse olisin saanut kuvan kuinka käyttäydyn kasvotusten ihmisten kanssa. Sitä tarkoitin sillä, ettei luonteeni avaudu täällä juurikaan.
Pitäisikö sitten? En alunperin määritellyt rajoja sille, mitä tänne kirjoittaisin, mutta näyttää siltä että täällä olevissa kirjoituksissa lukee lähinnä se mitä teen/olen tehnyt, ei se millainen olen. Tuntuu etten ole nähnyt tarpeellisena tai vapauttavana kirjoittaa itsestäni niin avoimesti. Tai sitten en blogiani lukiessani vain huomaa niitä seikkoja joita sekä tuntemattomat että tuntemani henkilöt huomaavat. Yksi syy siihen, etten ole kaatanut itseäni tälle blogille, on se että tiedän tuttujeni lukevan tätä, ehkä koen etten halua avautua täysin tietäen sen. Täysin nimetön blogi saattaisi saada osakseen enemmän itseäni.
Tämä koko merkintä sai alkunsa luettuani erään toisen blogin alusta loppuun, ja se tuntui siltä että vain hyvin harvoja asioita on jätetty sen ulkopuolelle tai käsitelty rajatusti. Itseasiassa koin sen lukemisen mielenkiintoisena kontrastina oman blogini sisältöön verrattuna. Vaikka en siis halua verrata blogeja itsessään, lähinnä tuo avoin ja runsas itsensä esilletuominen herätti ajatuksia siitä, miksi itse olen päätynyt melko hillittyyn itseni käsittelyyn täällä. Ehkä uudelleen blogiani alusta lukemalla saan paremman kuvan itseni kirjoittamisesta. Tämä tuntuu oivallukselta, ja viikonloppuna ajattelinkin että tällä viikolla tahdon enemmän oivalluksia kuin normaalisti.
