Taas kävi niin, että hetki liian hiljaista töissä, ja päädyin Play.com:in sivuille etsimään sellaisia DVD-leffoja jotka olen joskus jo nähnyt, ja pitäisi saada kokoelmaan. No, Manhunter oli ensimmäinen. Hannibal Lecter kamaa, tehty ennen Uhrilampaita jne. Toinen oli Trading Places, eli Vaihtokaupat, Dan Aykroyd ja Eddie Murphy leikkivät osakekaupoilla, muistikuva oli ainakin kelpuuttava. Kolmas, pitkästä aikaa sellainen elokuva jonka tilasin ilman että olen leffaa nähnyt, oli Bicentennial Man. Tosiaan, yleensä ostan pelkästään elokuvia jotka olen nähnyt, nyt tein poikkeuksen, harvinaisen poikkeuksen.
Melko edullista, mutta tietyssä mielessä taas niin tarpeetonta. Taitaa keräileminen olla usein sellaista, tarpeetonta mutta mukavaa ja sellaisen mielihyvän antavaa, että tarpeettomuus ei paljoa paina. Lisää vaan, ei ne näköjään ostamalla lopu.
Loading ...
Timo kommentoi:
Tämä toivottavasti vie sun odotukset hiukan alaspäin, jolloin voit saada iloisen yllätyksen tuota itse katsoessasi… Tuon Bicentennialin hankin joskus halvalla ja oli jonkinlainen pettymys kyllä, tuntui hiukan mitäänsanomattomalta tarinalta, vaikka suht OK olikin. Taisin itse odottaa liikoja.
Itselleni on kyllä tullut usein iloisia yllätyksiä leffoista, jotka oon ostanut sokkona, joten ei tuosta kannata kuitenkaan pelästyä!
Kuraattori kommentoi:
Juu, no lähinnä pettyisin periaatteeni rikkomisesta, jonka mukaan en osta omasta mielestä huonoja leffoja. Hyllyn huonoinkin on jo tullut ostettua kauan sitten, Red Planet. Nyt kun uusia tulee, ei ole kovin suurta riskiä että tulisi uusi niin huono hankittua.
Timo kommentoi:
Red Planet löytyy multakin, muttei valitettavasti ole mulla huonoin - se on ehkä Astronautin vaimo tai Sizzle Beach U.S.A. (jonka ostin troma-extrojen houkuttamana) tai Control factor tms… vähän liian monta noita.
Kuraattori kommentoi:
DVD-kokoelmani näyttää noi mun loputkin hankitut leffat. Vaikka tosiaan en montaa niistä pidä huonona, moni on sellaisia mitä pitäis jaksaa kattoa useamminkin kuin kerran, mutta ei jaksa. Lähinnä siitä jaksamisesta kiinni kuin elokuvasta kylläkin.
Turvallista on ostaa vanhempia elokuvia mistä piti sen verran joskus aiemmin että nimi pysyy mielessä. Osa ostamistani on kyllä sitten lähinnä klassikko-meriitillä päässeet hyllyyn, kuten Spartacus, Kellopeliappelsiini, Citizen Kane, Kauriinmetsästäjä, Ilmestyskirja.Nyt, 2001:Avaruusseikkailu, Shogun Assassin, Calilgula…
Onhan noita, mielenkiintoista kyllä kuinka vaihtelevilla perusteluilla niitä elokuvia tuleekin hankittua.