Kengistä Ja HurinanSanomista

LadyKiller perusti Kenkäblogin tässä muutama hetki sitten. Kävin kommentoimassa muutamia kenkiä/saappaita, melko intuiivisella itsesensuurilla:

Jos selkäni kestäisi, saisit kävellä noilla minun yli päästä varpaisiin.

ja

Huh huh, oisit ostanu ja sen jälkeen kertonu ihan mulle vaan missä moisilla seikkailet. On aika … lääh.

ja näillä sitten pääsinkin HurinanSanomiin.

Tähän kohtaan pitääkin sitten kirjoittaa molemmista. Aloitan kengistä.

En oikeastaan ole kenkäfriikki koska en osta niitä vuositasollakaan hurjasti. Lähinnä kiinnyn niihin muutamiin jotka olen jalkani saanut hyväksymään. Sen verran ehkä latentti kenkäfetismi minussa on, että kun hankin pari vuotta sitten vihdoin digipokkarin, niin kuvasin kaikkien niiden kengät joiden kanssa juttelin. Kotona jos oli vieraita, kuvasin kaikkien kengät ja festareilla kuvasin ympärilläni istuvien/seisovien kengät mikäli käynnissä oli keskustelua heidän kanssaan. Kuvia tuli “muutama” mutta kun aloin kuulemaan kyselyitä että mitä mä oikein duunaan, siis myöhemmin, niin tämä tapa jäi vaivihkaa taka-alalle.

Pidän kengistä, mutta ehkä sen verran huonolla tavalla, että kengistä pitämiseni on liiaksi teoreettisella tasolla. Lähinnä siis katson kenkiä mielelläni, vastaantulijoiden kengät tulee esimerkiksi katsastettua melko usein. Kengät on mielestäni tärkein vaatetus ja niistä pystyy päättelemään enemmän kuin monesta muusta vaatekappaleesta. Ihminen joka arvostaa jalkojaan, panostaa kenkiinsä. Huonot kengät tunnistaa valitettavasti paljon nopeammin kuin hyvät kengät. Huonot puristaa heti, mutta hyvät lopettaa pienen lievän hiertämisen (jos sitä lainkaan on edes) vasta hetken päästä.

Yhdet kengät joita käytän mielelläni silloin kun haluaa olla huoleton siitä missä tai mihin kävelee, tai millaisessa säässä tai maastossa kävelee, on Sievin 95-maiharit. Armeija käytti niitä Suomessa ainakin silloin kun itse intin kävin, ja totuin niihin sen verran hyvin että ostin itselleni uudet, onneksi sain suoraan tehtaalta puoleen hintaan. Maiharit ei purista mistään, pohja on kova eikä painokaan ole valtavan paljoa Nykyisin kuitenkin niitä tulee käytettyä lähinnä järkyttävässä lumisateessa, vesisateessa sekä festareilla. Ne ovat erinomaiset juuri festareilla. Muuten käytän lähinnä kahta paria Cat:in mustia kenkiä.

Tämän lisäksi katselen lähinnä, edes mietoa, ihailua hehkuen kavereideni kenkiä, etenkin erään kohta valmistuvan arkkitehdin melko mielenkiintoisia kenkähankintoja aina heidän vieraillessaan kotonani.

Sitten siitä toisesta, eli HurinanSanomista.

HurinanSanomat on täysin satunnaisesti ilmestyvä julkaisu, vähän niin kuin anekdoottisarjanikin. HurinanSanomat on puolueellinen, täysin subjektiivinen ja siinä kirjoitetaan äärimmäisen paljon Hurinasta itsestään.

Tämä kuulostaa melko kivalta. Luin alkuperäistä BlogiSanomia aika vähän, mutta se oli selkeästi asialinjalla, HurinanSanomat, mikäli toinen numero vielä ilmestyy, tuntuu ottavan rempseämmän otteen blogeista kirjoitteluun. Blogeista kirjoittaminen syö kyllä runsaasti aikaa, mutta se ei taida olla Hurinalle mitään uutta. Idea on muutenkin mukava, metablogijournalistiikkaa pitääkin olla edes jossain päin blogisfääriä. HurinanSanomien mukaan mediaopettaja oli jo ideoinut/ajatellut jatkoa BlogiSanomille, joten Hurina näyttää toteuttaneen edes jollain tapaa ja asteella tuotakin ideaa. Jää nähtäväksi ottaako urakka tuulta purjeisiinsa saaden toivottavasti jopa toimittajakunnan työmäärää jakamaan.

Onnea ja voimia Hurinalle tässä asiassa, toivottavasti ilmestyy toinenkin numero, pääsinhän itse kuitenkin jo heti ensimmäiseen numeroon.