Minä pidän kirsikoista. Paljon. Kirsikkajäätelö on namia, kirsikkalimu eli Dr. Pepper on namia, kirsikkajäätelö on tosi namia, tuoreet kirsikat on namia, jopa coctailkirsikat on namia. Kaikki kirsikat on namia. Siinä hehkutusvaihe. Sitten asiavaihe.
Kirsikka, kivetön (Prunus avium l., prunus cerasus l.)
(arvot siis laskettu kivettömästä, laji/t ei ole kivetön)
| Energiasisältö: | ||
| rasva | 2% | |
| proteiini | 7% | |
| hiilihydraatti imeytyvä | 88% | |
| alkoholi | 0% | |
| orgaaniset hapot | 3% | |
| sokerialkoholi | 0% |
Lähde: Fineli
Kirsikoita on yli sata lajija, mutta hapankirsikka sekä imeläkirsikka ovat suurimmat tuotantolajit. Kirsikkaa on kasvatettu jo 4000 vuotta sitten Kiinassa, sekä Kreikassa sitä kasvatettiin jo ennen Kristuksen1 syntymää. Kirsikat ovat arkoja kylmälle ja kirsikoita tuodaan suomeen runsaasti ulkomailta.2

Prunus Avium, jota myös villikirsikaksi kutsutaan, on Euroopassa ja Länsi-Aasiassa luonnonvarainen kasvi. Sen lehtipuu voi kasvaa 15-32 metriseksi. Tästä lajista suurin osa makeista kirsikoista periytyy.
Lehdet ovat yksinkertaisia, 7-14 cm pitkiä, sahalaitaisen reunan kera. Hedelmä, eli itse kirsikka on muutaman senttimetrin halkaisijaltaan, vaihtelevasti makeista happamiin tuoreina. Hedelmiä syövät myös linnut.
Yllä vapaa käännös englanninkieliseltä wikipedialta. Tietopuolelta vielä hieman latinaa sitä kaipaaville:
Imeläkirsikan taksonomia:
Kunta: Plantae
Pääjakso: Magnoliophyta
Luokka: Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Rosaceae
Alaheimo: Prunoideae
Suku: Prunus
Alasuku: Cerasus
Laji: P. avium
Ja sitten kun asiasta on puhuttu/kirjoitettu aivan tarpeeksi, voidaan siirtyä takaisin hieman hehkuttamisen puolelle. Kirsikat ovat yksi suurista ihastuksistani hedelmien saralla. Vuonna 91- kun olin Saksassa töissä, pienenä pojan koltiaisena, muistan silloin keskittyneeni ensimmäisiä kertoja kirsikansyöntiin oikeasti. Silloin ostin paikallista paino- ja tilavuusmittaa käyttäen suuren paperikartiollisen tuoreita kirsikoita, luultavasti vastasi kiloa, ja hyppäsin raitiovaunuun ihailemaan kaupunkia ja kyliä sen ympärillä, syöden kokonaan tuon kartiollisen. Siemenetkin taisin nieleskellä ihastuksissani. Tässä kohtaa pyydän välttämään mitään kaksimielisiä ajatuksia.
Edelleen pidän kirsikoita herkkuna jota on kotona aivan liian harvoin. Itseasiassa, täytyykin tiedustella millainen kirsikoiden saatavuus lumen aikaan itseasiassa onkaan. Olisikohan Helsingin Herkkuosastolla näitä nameja lainkaan tähän aikaan vuodesta. Mikäli joku tietää, arvaa, tai luulee tietävänsä, tai ei tiedä, voisi kertoilla asiasta kommenteissa.
Tähän loppuun täytyy sanoa, että yllätin ainakin itseni tämän merkinnän monipuolisuudella sekä lähteisiin viittaamisella. Olin kuvitellut, että kun eräässä kommentissa mainitsin kirsikoista tulevan myöhemmin lisää, luulin että tämä merkintä sitten kuitenkin jäisi vain tuohon alun hehkutukseen ja olisin perin tyytymätön tapaani tuoda esille suhtautumiseni kirsikoihin. Nyt kun tämä alkaa olla lähellä loppua ja valmiutta, voin myöntää olevani ylpeä itsestäni näinä vähäisien tekstimäärien aikoina.
Tämän merkinnän työstöstä sain idean joko tehdä, etsiä, lainata tai muuten hankkia plug-in joka laskee merkinnän kokonaistyöstövaiheen. Jos ei sellaista löydy, pitänee merkinnänsyöttölomaketta hieman viilata tämän toiminteen saavuttamiseksi. Manuaalisesti sain selville että tässä meni hieman yli tunti.
- Tällä hetkellä sivusto jota luet, ei ota minkäänlaista myöntävää kantaa siihen oliko viittauksen toisessa päässä mainittu henkilö todella olemassa, tässä sitä käytetään lähinnä ajallisena referenssinä. Takaisin
- Perustuu siihen, että kotimaista kirsikkaa on vain vähän saatavilla, ei siihen että tietoa runsaasta tuonnista voitaisiin perustaa tässä kohtaa faktoihin. Takaisin

Hani kommentoi:
Huh. Kerrankin olen löytänyt miehen, joka osaa tehdä pohjatyötä, analysoida sen perusteella ottaen huomioon kuitenkin vallitsevat olosuhteet sekä tunteet kyseiseen asiaan. Tuoden samalla mielenkiintoisella tavalla esille faktat sekä fiktiot. Ja näitä yhdistämällä saa tiivistettyä sekä havainnollistettua koko asian ytimen. Eli “Minä pidän kirsikoista. Paljon.”
Mistä muusta sinä pidät..? Vai uskallanko edes kysyä
Hassu.
Kuraattori kommentoi:
Ryhtymättä, vielä, tekemään merkintää kysymyksesi vastaamiseksi edellyttämällä laajuudella, kerron tähän nyt muutamia ja koitan valita sellaisia asioita joista luultavasti saisin vastaavanlaisen merkinnän aikaan, ilman että se tuntuisi vaivalloiselta, sillä tämä kirsikkateksti syntyi pelkästään sillä voimalla jolla pidän kirsikoista. Pidän pitkistä virkkeistä.
Silmistä, kengistä (en omistamisesta vaan katselusta
), pimeästä, korkeista paikoista, tulesta, jäästä, veitsistä, saunasta, säätämisestä, rinnoista, huulista, älystä, Tölkkikokiksesta, nukkumisesta, kirjoittamisesta ja syömisestä. Plus sitten listaamattomista asioista myös.
Näistä saisi ehkä pitkänkin merkinnän jokaisesta, osaa näistä on jo jossain mitassa käsiteltykin blogillani.
Ai olet löytänyt?
Kiitos kommentistasi muuten.
zig kommentoi:
Jepjep. Kirsikat on pahoja. Varsinkin cocktailkirsikat, en voi sietää niitä. Kirsikan makuiset karkit syljetään heti pois, jos niitä erehtyy maistamaan. Kirsikkamehua en joisi pahimpaan janoonikaan ja Dr. Pepper, yöh. Entäs kirsikkajäätelö? Voin vain kuvitella miten pahaa se olisi, varmaan yhtä pahaa kuin lakritsajäätelö. Ainoastaan tuoreet kirsikat suoraan kirsikkapuusta poimittuna on suhteellisen siedettäviä. Mutta niissäkin kyllä inhottaa se kirsikankivi.
Ainoa positiivinen mielikuva, minkä kirsikka voi minussa herättää on se kirsikanvarsi solmussa
- kommentoi:
dr. pepper on inkiväärilimua eikä mitään kirsikkalimua