Kirjoitin tämän tekstin nyt lähinnä ilmoitusluontoisena asiana, ja ehkä myös itselleni antaakseni aikaa suhtautua siihen, että olen päättänyt julkaista tänään muutamassa eri kohdassa ja paikassa ja tilanteessa kirjoittamani merkinnän itsestäni joka on mielestäni avoin ja eniten “in-your-face” teksti itsestäni. Ajoitan sen julkaisun sellaiseen ajankohtaan jolloin toivottavasti en itse ole koneella tai lähelläkään konetta, jotten peruisi sitä julkaisua. Pystyn tietenkin puhelimella sen julkaisun estämään… eli blääh, miksi sitten en julkaise sitä heti? Siis tämän tekstin sijaan? Ehkäpä halusin hieman pehmentää pudotusta itselleni, ja muille. Eilinen oli koko blogini kirjoitushistorian energisin päivä, ihmettelen sitä myös itse, tänään taitaa olla melko lailla hiljaisempaa, ainakin minulle.
Mikäli siis ei halua missään tapauksessa muuttaa käsitystään minusta, kannattaa tulla takaisin blogini lukijaksi vasta noin 10 merkinnän jälkeen jolloin tämä tuleva “paljastus” on poissa etusivulta. Kauanko siihen sitten menee, vaikea sanoa. Luonnoksia ja ajatuksia on kyllä sen verran että alkuviikko on melko turvallinen vastaus. Hyvät viikonloput sitten vaan niille jotka näin päättävät tehdä, ja tervetuloa ensi viikolla uudestaan.
Tuon äskeisen kirjoitettuani tosin epäilen sen aiheuttavan juuri päinvastaisen reagoinnin, eli uteliaisuus voittaa. Siitäkin on pitänyt kirjoittaa novelli jo pari vuotta sitten. Siis kun kaveri näkee onnettomuuden ikkunastaan mutta jatkaa vain puuronsa syöntiä lautanen kädessä katsellen mitä alhaalla (asuu 8. kerroksessa) tapahtuu, ilman että soittaa edes apua ajatellen että kyllä joku sinne jostain ilmaantuu… Joo, en sitten tähän laita sitä. Se on sitä paitsi kirjoittamatta.
Ja EI, se paljastus ei ole se, että tulisin ulos kaapista, pidän edelleen naisista, erittäin paljon, kiitos vaan. Pidän sitä paitsi myös siitä pitämisestä. Siis naisista pitämisestä. Kiinni ja muuten vaan pitämisestä. Jahas, normaalia harhailua taas, jospa sitä sitten kohta lopettaisi. Onkohan sormille kehitetty erikseen mitään rauhoittavia lääkkeitä, nämä nyt ovat aivan vallattomalla päällä kun aamusella jouduin kynällä ihan kirjoittamaan.
Pyrin saamaan sen ajoituksen toimimaan siten, että teksti ilmestyy etusivulle joskus 18-20 välillä.
johannes toinen kommentoi:
8. kerroksesta on vähän huonot näkymät, miksei se kaveri asu vaikka ihan katutasossa? Sit odotellaan kaikki innolla että mimmonen se Kuraattori on, tai sitten ei, jep mä meen nukkumaan. Hyvää yötä.
Kuraattori kommentoi:
8. kerros eristää liiasta lähellä ja tilanteessa olemisesta. Kyllä sieltä näkee, pää kii
Nuku hyvin.
johannes toinen kommentoi:
Okei kait sieltä sitten ihan hyvin näkee ja onhan tuossa jotain perustelua. Turhahan sen olis apua pyytää kun se on niin kaukana, puurokin vois ehtiä jäähtymään, fiksu mies. Niin ja jäi unet hieman lyhyeksi, alko kuulumaan jostain pum-pum-pum-pum x 10000. Simpuran teknonaapurien (seniiilipappojen lisäksi) sietäisi kuolla, tai edes muuttaa pois.