Kuukausi-arkisto: huhtikuu 2006 ↓

Tasaluku on kivempi, 110.

Juttelin tänään exäni kanssa. Hän oli pistänyt merkille ettei tällä blogillani ollut mainittu häntä ollenkaan ennen kuin hänestä tuli ex. Kieltämättä näinhän se taitaa olla. Ja samalla tuli tarkemmin esille että myös hän lukee blogiani. Aiemmin olin siinä käsityksessä että vain sillon tällöin. Korjaantui se käsitys myös. Aiemmin hänen jättäminen blogini aiheiden ulkopuolelle ei johtunut suoraan hänestä, vaan tavastani jättää omat asiat omikseni, kyseessä ei ollut siis nyky/ex-tilanteen tuoma muutos.

Blogini luonne muuttui eräässä kohtaa melko selvästi, aiemmin pidin omat asiani omina ja kirjoitin lähinnä puutaheinää, nyt kirjoitan omista asioista myös puutaheinää, ja tuon muutoksen jälkeen myös ex pääsi/joutui muutamia kertoja merkintöihini, joko mainittuna tai pelkästään fiiliksien luojana. Tuolloin en välttämättä halunnut tai edes osannut ajatella mitä tai miten kirjoitan hänestä ja vaikka tänään tuli esille että mennyt on mennyttä ja kirjoitettu kirjoitettua, halusin tänne vielä muidenkin lukijoiden nähtäville kirjoittaa pahoitteluni mahdollisista epäkorrekteista otteista silloisien asioiden käsittelyssä.

Puolustuksena tosin esitän, tarpeettomana kyllä, kirjoitusajankohtien mielentilan, jonka huomioon ottaen voisin jopa ihmetellä etten jyrkemmin piikitellyt (osaan kyllä sen taidon) exääni. Lisäksi en nyt taaksepäin selaamatta edes muista niitä kohtia jossa olisin voinut olla kohteliaampi. Tilapäinen mielenhäiriö toimii murhatapauksissakin, saati sitten lievissä tapauksissa kuten tämä.

Ja kyllä juu, tarkoituksenani ei ole jatkaa tämän aiheen käsittelyä koskaan enää, ellei sitten ex vaihdu . Mikäli tästä kyseisestä henkilöstä tulee tarvetta kirjoittaa jostain syystä, pyrin tuomaan henkilön esille henkilönä enkä ihmisuhteiden funktiona.

Hyvää syntymäpäivää sinne, uudestaan, ja teit monella tapaa vuodesta kahden vapun välissä muistettavan ja monipuolisen. Kiitokset siitä. Toivotan onnellista tulevaisuutta jatkossa.

Ja eiköhän se ollut sitten siinä, tämä aihe ja tämä tolkuton kuukausi.

Wacom Graphire4 Classic XL

No niin, nyt on sitten tilattu tuo tuommoinen. Päätin että kun kerran vapuksi en lähtenyt stadiin käyttämään rahaa, ja kun kerran menen vielä töihin yöksi ja kun kerran olen hieman kipeän oloinen ja harmittaa koko päivä, niin tilasinpa palkkioksi itselleni tuon. Puolet hinnasta kyllä meni luottokortin piikkiin, mutta luottokorttihan on viinaa ja leluja varten vai mitä. Bdog Tampereelta toimittaa kuluineen halvemmalla kuin Verkkokauppa antaisi edes noudettuna kotiin.

Kokoa aktiivisella alueella on A5 ja paineentunnistustasoja 512. Lisäksi kynä toimii ilman erillisiä paristoja ilmeisesti induktiivisen kentän avulla. Täältä tullaan…. tuherrukset!

Vastahan näitä USB-vekottimia on Griffin PowerMate, Nokia 9300 telakka, Canon FB620U Skanneri, Logitech® Cordless Click!™ Optical Mouse, Logitech® QuickCam™ Messenger, Logitech® Rumblepad™ 2, Creative Zen Touch 20gb/Canon Ixus500, Microsoft Precision Pro Joystick, kyllä siihen yksi tuollainen ehkä mukaan mahtuu.

update: Lisäsin linkkejä ja muutin nimet täsmällisimmiksi. Skanneri ja joystick ovat jo kauan aikaa sitten myynnistä poistuneita malleja joten linkit ovat googlehakuun pelkästään.

Kirjoitin täällä piirtopöydästä viimeksi.

Palkkioksi mistä?

Niin sitten tuli nukuttua eilen liian kauan, ja tänään heräsin liian aikaisin ja ulkona on liian hieno ilma vappua ajatellen ja etenkin sitä miettien että mä joudun menemään hieman alle 8 tunnin päästä töihin ja sekös tässä kohtaa hieman syö miestä joka on tottunut vappuna tekemään aivan jotain muuta kuin töitä tai ottamaan päiväunia 12 tunnin työvuoron takia yöllä.

Niin että tässä kohtaa ahdistaa ihan hiukan ja toivon etten ihan kauhean monelta tutulta blogilta lue kuinka sosiaalista tai sosialistista vappua on päästy viettämään ja kuinka paljon ihmisiä oli kiva nähdä ja kuinka vähän kukaan ei juonut ja niin edelleen, mutta koska kuitenkin olen vähän utelias, niin en nyt aio tämän takia jättää niitä blogeja lukemattakaan.

Sellasta, jos tämä nyt jäisi jo viimeiseksi ennätyshuhtikuun merkinnäksi, parempaa toukokuuta joka kolmannelle.

Epäilenpä vaan jääkö vikaksi.

Your Candy Heart Says “Cutie Pie”

You always seem to have a hot date, even though you never try to meet anyone. A total charmer, you have a natural appeal that keeps you in high demand. Your ideal Valentine’s Day date: multiple dates with multiple people Your flirting style: 100% natural What turns you off: serious relationship talks Why you’re hot: you’re totally addicting

Janilta tämäkin testi

Näin tässä aina käy. Tulin aamulla siis kymmenen aikoihin töistä kotiin ja katsoin yhden elokuvan ja kirjoitin siitä sitten merkinnänkin, melko pitkän ja tuossa kolmen aikaan päivällä ajattelin että jospa tunnin tai kaksi torkkuisi niin en ole aivan kauhean väsynyt illalla. Laitoin puhelimeen jopa kolme herätystä vartin välein sopivalle ajankohdalle. Herätykset sammutin pätevästi ja heräsin äsken, 6 tuntia myöhemmin.

Tämä oli tässä tämä lauantai, taidanpa mennä takaisin nukkumaan. Niin ja vihdoin toinen Karita-merkintä sai kommentteja. Kyllä sitä google jaksaakin hakea. Mikäli nukun huomennakin kovin pitkään, mikä tosin ei ole todennäköistä vaan herään keskellä yötä taas, niin hyvää ja hauskaa vappua kaikille. Tutuille vielä parempaa ja hauskempaa vappua!

Nyt kun sain tämän valmiiksi, tunnen tarvetta lisätä tähän alkuun varoituksen että tästä näyttää tulleen tähänastisista merkinnöistäni pisin. Ottakaa hyvä asento.

Ensinnäkin, pidin nimestä jo siksi, että siitä saa yhden kirjaimen, eli N kirjaimen lisäämällä toisen jopa hienomman sanan kuin tuo Ultraviolet, eli Ultraviolent. Toiseksi, halusin nähdä elokuvan siksi että siinä on Milla Jovovich ja ohjaajana on Kurt Wimmer joka ohjasi myös Equilibriumin. Tämän ohjaajafaktan tosin huomasin vasta elokuvan jälkeen, että ehkäpä se Milla oli se syy sitten. Ja tietty se että luvassa oli ryskettä. Eikä se ohjaajakaan mikään iso plus ole tässäkään leffassa.

No, haukutaan ensin. Leffa oli aivan paska. Tehosteet, mitä nyt ulkoilmakikkailuja tehtiin, oli huonoja. Näyttelytyö oli huonoa, Milla oli parhaillaan The Fifth Element elokuvan Leeloona ja sen siinäkin miten sattuu, sen jälkeen lähinnä kasvot ovat loistaneet. Muista näyttelijöistä ei kannata edes mainita mitään, sillä Millan lisäksi pääosassa oli satoja mallinukkemaisen vähän vastaan taistelevia antagonistin kätyreitä.

Sitten muutama kehu. Bodycount oli runsas, täyteläinen ja suuri. Tosiaan, Milla tappoi ampumalla tai miekalla siististi, vähän turhankin siististi paikoin, surmaamalla sellaisen määrän statisteja, että aivan varmasti moni joutui kuolemaan kymmeniä kertoja. Vastustajat eivät tuntuneet omaavan MINKÄÄNLAISTA, ei edes “huono-osumaan-hyvä-kuolemaan” roistojen ominaista taitoa ampua pitkään osumatta mihinkään ja sitten naps nirri pois. Nämä vain ampuivat ohjaajan suositteleman määrän luoteja ja sitten tabula rasa, lattialle odottamaan kohtauksen loppumista.

Toinen melko mielenkiintoinen efekti oli muistaakseni flat-dimension nimellä kutsuttu tapa jolla nämä vampyyrit saivat sullottua itseensä tavaraa. Esim aseita ja luoteja ja niin edelleen. Ilmeisesti iho/vaate toimi portaalina tms. En lukenut suunnitelmia niin tarkasti. Milla muun muassa latasi aseensa pitämällä kahvan/lippaan pohjaa rannettaan kohti, ja ranteesta suhisi vain luoteja molemmissa käsissä olevien aseiden lippaisiin. Kätevää toisaalta. Hauska one-liner oli kohdassa jossa Milla oli tunkeutumassa antagonistin tukikohtaan, ja näppärä aulassa oleva turvatarkistus osasi tutkia myös nämä flat-dimension piilottamat aseet. Aseita näytti olevan neljässä eri kohdassa peräkkäin satoja, ja automaattinen turvatarkistus totesi melko apaattiseen sävyyn “Many”. Se oli hauska kohta.

Elokuvassa oli myös yksi sellainen kohtaus, joka ensin tuntui tribuutilta erästä mielestäni legendaarisimpia ninjaelokuvia kohtaan, nimittän Shogun Assassin, joka sattumoisin löytyy myös hyllystä. Eli poika roikkuu kaivon päällä narun jatkona, ei siis hirtettynä vaan jatkona, ja sankaritarta uhataan sekä kymmenillä miekoilla, että pojan tiputtamisella, ja tässä kohtaa poika pudottaa tossunsa ja Milla ryhtyy laskemaan aikaa jonka se tossu putoaa, sitten tapellaan nopeasti ja sitten Milla pelastaa pojan ennen tämän osumista kaivon pohjalle. Muuten ihan hyvä, mutta jätettiin näyttämättä että se toinen tossu olisi kastunut, ja kaivo oli odotetun pojan putoamisen ajasta päätellen varmasti yli 50 metriä syvä, ja näin syvään kaivoon putoamisessa vauhti kiihtyisi niin paljon ettei mikään ihmenainen sitä enää pysäyttäisi. Okei, myönnetään että elokuvantekijät laittoivat Millan kädet savuamaan köyden aiheuttaman kitkan johdosta. Kuitenkin, jollain tapaa kohtauksen jälkeen se ei enää tuntunut tribuutilta vaan köyhältä ja tarpeettomalta kohtauksen amatöörimäisenä kopioinnilta.

Takaisin haukkumiseen, tuohon kehumiseen meni aivan liikaa sanoja verrattuna siihen kuinka vähän ajallisesti kehuttavaa materiaalia elokuvassa oli. Millan vaatteet ja hiukset osasivat vaihtaa väriä ilmeisesti tahdon mukaan, se oli alkuun ihan näppärää mutta siitäkin tuli aivan turha kikkailun väline joka turhautti loppua kohti. Toki Millaa oli mukava nähdä eri värisillä hiuksilla varustettuna. Sitten, kehyskertomus oli todella onneton, niin onneton etten edes ryhdy sen liiskaamiseen. Ihmiset metroissa ja oikeastaan joka paikassa, sivulliset siis, olivat liiaksi ohjeistettuja tai/ja todella paskoja näyttelijöitä. Heidät on luultavasti hankittu sieltä jostain kurssilta, minkä läpäisseet henkilöt ovat edelleen elokuvan historian pohjalla kun luetellaan näyttelijäkykyjä. Eli nämä ovat siellä pohjan alla. Myönnetään kyllä ettei sivullisten tarvitsekaan olla hyviä, mutta ei niiden nyt näin paskojakaan tarvitsisi olla.

Nyt alkoi tuntumaan että haukkuminen, jota huhujen mukaan kritiikiksikin kutsutaan, ei lopu milloinkaan joten jatkan vielä sen aikaa. Tosiaan, oli tipalla etten unohtanut erästä seikkaa joka oli myös täysin vailla perustaa, puhkikulutettu, väärin, turha ja muutenkin mielestäni mauton, eli se, että hallitusta/ylintä valtaa käyttävää tahoa kuvattiin taas jollain tapaa kirkollisjohdannaisena. Päämaja oli valtavan ristin muotoinen, pääantagonistin titteli oli Vice-Cardinal ja kaikkea muuta kirkkoviittausta oli aivan liikaa. Kirkko olisi ihan hyvä pääpirun taustavoima ja juonittelija kuten esimerkiksi Kolme Muskettisoturia-elokuvassa, mutta kun tässä elokuvassa se ei ollut kirkko vaan kirkon wannabe-lookalike and not even so, niin en pitänyt juuri yhtään enkä senkään vertaa.

Jahas, näitä tulee mieleen ihan ilman toista katselukertaakin, onneksi, eli, elokuvaan yritettiin aivan suotta saada pisara kaksi inhimillisyyttä sillä, että Millan näyttelemä Violet oli tietenkin ollut raskaana mutta menettänyt lapsensa ennen tämän syntymää ja sitten siitä saatiin äidillinen motivaatio suojella poikaa jonka olemassaolo ei ollut oikeastaan mielestäni mitenkään kriittinen elokuvan kannalta, ei varsinkaan juonellisesti, mutta jonka suojelemiseen koko elokuva keskittyi. Onneksi tässä elokuvataiteen tuotoksessa näitä hempeily/vast. kohtia ei ollut montaa. Ajattelinkin alun käynnistysrymistelyn kohdalla että no nyt kun ei mene käsikirjoittaja eikä ohjaaja koskemaan säätöihin vaan antaa valua tätä tahtia, niin avot johan on pätkä, mutta se oli tosiaan sitten se alkupätkä vain.

Niin aivan tosiaan, alussa Milla/Violet tunkeutuu johonkin lääketieteelliseen huipputarkkojen turvatarkastuksien suojaamaan paikkaan ja ikään kuin perillä sitä paikkaa, alkaa hälytyskellot soimaan ja statisteja ropisemaan. Reitti sinne perille oli niin putkijuoksua ja läpi korostettua turvallisuutta, että kun ne hälytykset älähti päälle niin tuli mieleen että minkä takia ei niinkään yksinkertaista asiaa kuin kaikkien ovien sulkeminen tullut kenellekään mieleen. Aivan kuin mikroaaltouunin amerikkalaisesta käyttöohjeesta sekin pakoiluhölmöily. “Juu kyllä meillä saa olla tyhmä, tuotteen/palvelun/nautinnon tuottaja on pessyt kätensä asiasta”.

Noin, en jaksa nyt sitten enää. Jos jaksoitte lukea loppuun, niin bravó.

Porkkanamerkkejä^TM:

Yksi Millan nätistä naamasta, toinen mukavan suuresta bodycountista.

Jessica Albasta vuoden tyyli-ikoni mtv3:n mukaan.

- Tämä on erittäin imartelevaa ja hienoa. En ole ikinä pitänyt itseäni sillä tavoin tyylikkäänä. Pidän kyllä ulkonäöstäni, mutta on erityisen hienoa kun muut ihmiset antavat asiasta positiivista palautetta. Tämä on todella mairittelevaa. En tiedä, mitä sanoisin, Alba tunnelmoi.
-(MTV3-AP)

Miten niin Jessica ei tiedä mitä sanoisi? Johan hän sanoi vaikka kuinka paljon.

Millä nimellä kutsutaan sellaista, kun melkein on unessa, mutta ei ihan, mutta ei ole hereilläkään vaikka melkein, ja näkee unta. Mutta eihän se ole uni jos ei ole unessa. Ja jos siinä unessa… tai siinä jutussa näkee, tai kokee asioita joista tuntee haaveilevansa tai luulee niin tai näkee unta. Mikä on uneksimisen, unen, haaveilemisen, painajaisen, päiväuneksimisen, harhaluulojen, aistivääristymien ja liikenteen metelin yhdistelmä tai joistain näistä koottu kombinaatio? Onko se mikään? Mikä on unen määritelmä? Tiedostamaton epämääräinen mahdollisesti audiovisuaalinen kokemus jonka kulkuun ei ole täydellistä hallintaa?

Joskus se on kivaa joskus ei, yleensä kyllä kivaa, mutta äsken kun yritin päikkäreillä levätä yötä varten, ei se ollut juuri lainkaan kivaa. Vaikka lopussa näinkin tutun kauniin hymyn, niin silti oli vähän vajaasti kivaa. Tosin en nyt oikein tiedä mitä tuo loppu edes tässä kohtaa tarkoittaa kun en muista heränneeni mistään.