Päivä-arkisto: 2. Huh 2006 ↓

Täällä oli pari kuvaa ja sanaa Yucca-palmustani, jokin aikaa sitten.

Tässä on paras yritykseni saada siitä jälleen uusi kukoistava yucca-palmu. Kyllä, annoin oksan pätkän juurtua vedessä sen aikaa että juuria ilmestyi. Vaikken ole viherpeukalo, en silti ole poropeukalo. Saa nähdä mitä tulee, olisi kiva säilyttää yli 20 vuotta vanha kasvi edelleen.

Ennen saunaan menoa loin luonnoksen kirjoittaakseni hieman omasta suhtautumisesta saunaan, ja toivottavasti saunastakin jotain. Vähän siihen Kirsikka-tekstin tyyliin. Koska kuitenkin olin tosiaan menossa saunaan ja melko väsynyt, en ihan vielä ryhtynyt urakaltakin tuntuvaan kirjoitustoimeen.

Saunassa sitten huomasin kuinka väsynyt olin. En heittäny löylyä juuri paria kauhallista enempää, nojailin vain seinään silmät kiinni ajatuksien juuri kulkematta lähtöruudun kautta. Jonkin aikaa siinä silmiä lepuuttaessa mietin että mitähän silloin pitäisi tehdä jos herää saunasta pahasti dehydraatiosta kärsineenä. Tämän olisi jo pitänyt soitella muutamia kelloja, että nyt sitten pois saunasta. No ei, sekään ei auttanut että tiesin, että moisen ajatuksen olisi pitänyt herättää järjen juoksemaan, sen sijaan kävin pitkälleni lauteille.

Siinä sitten makoilin, jalat hieman koukussa koska saunani on kokoa “2+ henkilöä”, ja ajattelin lisää saunasta heräämistä. Kaiken lisäksi kiukaani ajastin ei toimi, eli se olisi päällä todennäköisesti siihen saakka kun sähkölasku erääntyisi liikaa. Joskus, silloin juuri kun sen ei pitäisi toimia, se kyllä on toiminut, eli kun saunaanmeno on viivästynyt liikaa, ja lopulta päässyt saunaan olen (yodaa), niin sitten se kyllä on sammunut se kiuas. Se mikä minut tässä, lievästi onnettomuutta/mokaa muistuttavassa tilanteessa pelasti, oli mukavuuden halu, eikä suinkaan kirkas järjen kilpajuoksun voitto. Totesin että siinä lauteilla on hieman hankala nukkua. En siis ihan nukahtanut, mutta melkein.

Se Sauna-teksti toivottavasti ilmestyy vielä piakkoin.

Vaikka aamu, siis aamu ennen formuloiden loppumista ja nukkumassa käymistä, olikin muutaman merkinnän arvoinen/vaivainen, niin yritän nyt sitten, kun juuri heräsin, pitää tänä sunnuntaina Lepopäivää blogiltani. Paino sanalla yritän. En muuten uskonut että tuo kuva jäisi näin hyvin rauhaan.

Yö lipsahti taas sen verran pitkälle, että siinä kohtaa vuorokautta kun ryhdyin harkisemaan nukkumaan menemistä, tajusin tarkistaa Formula1 kisojen alkamisajankohdan, ja sain itsekseni huomata että siihen oli tuolloin aikaa enää muutama tunti. Niinpä sitten mietin että turha yrittääkään mennä nukkumaan, ehtii sitä kuitenkin 5 minuuttia lähdön jälkeen kun Kimi keskeyttää. Päätin siis katsoa elokuvan, ja onnekseni hyllystä löytyi vielä sellainenkin jota en ollut nähnyt, eli Bicentennial Man. Mainitsinkin tämän tilaamisesta ja saapumisesta.

Täytyy sanoa, että aluksi hieman ihmettelin kuinka elokuvankerronnallisesti saataisiin kulumaan 200 vuotta luontevasti, mutta siihen seikkaan huomion kiinnittäminen häipyi taka-alalle keskittyessäni enemmän ja enemmän Andrew Martin nimisen robotin pyrkimyksiin tulla ihmiseksi. Pyrkimykset ihmiseksi tulemisessa olivat siinä ja siinä puhtaan scifin ja puhtaan tulevaisuudenkuvauksen välimaastossa, mutta muutokset joita Andrewille tehtiin tässä tarkoituksessa, eivät olleet sellaisia jotka olisivat tehneet säröä elokuvan kulkuun. Tämän Olen hieman sekaisin-tekstin ollessa vielä melko tuoreessa muistissa, päähäni pulpahteli eksistentialistisia (käsittämättömän hieno sana tuossa kohtaa ) pohdintoja, sekä ristiriitaisia tunteita siitä, kuinka ihmiset saattavat joskus olla liiaksikin tämän robotin kaltaisia siinä, että ainoa heitä erottava tekijä on orgaanisuus ja epäorgaanisuus. On varmasti olemassa ihmisiä jotka eivät tunne mitään pitkälläkään aikavälillä tarkasteltuna. Nautin kovasti kyllä elokuvasta, koin jopa olevani onnellinen, ja tämä yllätti kyllä itseni täydellisesti. En kuitenkaan ala tässä kohtaa purkamaan syitä tuolle yllätyksellisyydelle tai sen aiheuttajalle.

Täytyy kyllä kehua vielä sen verran, että vaikka elokuva olisi ollut täysihintainen, tässä kohtaa ei harmittaisi tippaakaan. Ja koska tämä on lähinnä ajatuksia herättävä sekä jollain tapaa tunteisiinkin osuva, uskoisin että elokuva tulee katsottua joskus vielä uudestaan. Tämä ei varsinaisesti ole sitä osastoa joka viihdyttää suurta kotiyleisöä, mutta suosittelen silti, jos nyt ei aivan omaksi ostamaan, niin kenties vuokraamaan.

Yritän vielä jossain vaiheessa lisätä näihin arvostelu/tulkintamerkintöihin eräällä toisella sivustolla käyttämäni Porkkanamerkit^TM. Kunhan löydän ne. Editoin sitten eli säädän.

EDIT: eli nehän sitten löytyi heti.

Tämäkin ehtymättömästä kysely/meemi/testi/idea-varastosta, eli Janilta.

1. Miksi minä olen olemassa?

En voinut itse olla päättämässä olemassa oloni alkamisesta, enkä loppujen lopuksi voi päättää sitäkään kuinka pitkään olen olemassa, joten olen kai olemassa koska olen.

2. Miksi on niin paljon kärsimystä ja sotia?

Koska “hyvän” ja “pahan” erot ovat opittuja asioita, ja kaikki eivät niitä opi. Jotkut unohtavat oppineensa ne. Jotkut jopa odottaisivat määritelmää “kärsimykselle”.

3. Mikä on oikein ja mikä väärin?

Se mikä tuntuu oikealta on oikein, ja se mikä tuntuu väärältä on väärin. Mahdotonta määritellä oikea ja väärä yhden yksittäisen kokijan asemaan soveltuvaksi olematta itse se kokija.

4. Miksi on niin paljon uskontoja ja oppeja?

Koska ensimmäinen ei ollut riittävä niille ketkä halusivat jotain muuta. Uskontoja tuli/tulee lisää koska aiemmat eivät riitä. Jotkut ihmiset tarvitsevat erilaisen selityksen uskolleen kuin mitä aiemmat uskomukset ja uskonnot pystyvät tarjoamaan.

5. Onko mikään niistä oikeassa vai ovatko kaikki väärässä?

Mahdotonta kieltää minkään niistä oikeassa oleminen, ja mahdotonta väittää minkään niistä olevan väärässä. Uskonnon perustoja on mielestäni lähtökohtaisesti vaikea todistaa. Ja ilman todistamisia, en lähde väittämään mitään uskontoa vääräksi. Toisaalta, en ole edes ateisti vaan agnostikko.

6. Voiko mihinkään tai keneenkään luottaa?

Voi. Luotan kunnes en enää voi luottaa.

7. Onko olemassa Jumalaa, ja jos on niin millainen?

Uskon jos näen. Uskon jos koen. Toistaiseksi, en usko että on Jumalaa. Terminä jumala, uskon että kullekin henkilölle voi olla olemassa jotain suurempaa kuin näkyvä elämä.

8. Jatkuuko elämä kuoleman jälkeen ja jos, niin miten?

Oma elämä ei, muiden jatkuu.