Tämäkin ehtymättömästä kysely/meemi/testi/idea-varastosta, eli Janilta.
- Miksi minä olen olemassa?
- Miksi on niin paljon kärsimystä ja sotia?
- Mikä on oikein ja mikä väärin?
- Miksi on niin paljon uskontoja ja oppeja?
- Onko mikään niistä oikeassa vai ovatko kaikki väärässä?
- Voiko mihinkään tai keneenkään luottaa?
- Onko olemassa Jumalaa, ja jos on niin millainen?
- Jatkuuko elämä kuoleman jälkeen ja jos, niin miten?
En voinut itse olla päättämässä olemassa oloni alkamisesta, enkä loppujen lopuksi voi päättää sitäkään kuinka pitkään olen olemassa, joten olen kai olemassa koska olen. 
Koska “hyvän” ja “pahan” erot ovat opittuja asioita, ja kaikki eivät niitä opi. Jotkut unohtavat oppineensa ne. Jotkut jopa odottaisivat määritelmää “kärsimykselle”.
Se mikä tuntuu oikealta on oikein, ja se mikä tuntuu väärältä on väärin. Mahdotonta määritellä oikea ja väärä yhden yksittäisen kokijan asemaan soveltuvaksi olematta itse se kokija.
Koska ensimmäinen ei ollut riittävä niille ketkä halusivat jotain muuta. Uskontoja tuli/tulee lisää koska aiemmat eivät riitä. Jotkut ihmiset tarvitsevat erilaisen selityksen uskolleen kuin mitä aiemmat uskomukset ja uskonnot pystyvät tarjoamaan.
Mahdotonta kieltää minkään niistä oikeassa oleminen, ja mahdotonta väittää minkään niistä olevan väärässä. Uskonnon perustoja on mielestäni lähtökohtaisesti vaikea todistaa. Ja ilman todistamisia, en lähde väittämään mitään uskontoa vääräksi. Toisaalta, en ole edes ateisti vaan agnostikko.
Voi. Luotan kunnes en enää voi luottaa.
Uskon jos näen. Uskon jos koen. Toistaiseksi, en usko että on Jumalaa. Terminä jumala, uskon että kullekin henkilölle voi olla olemassa jotain suurempaa kuin näkyvä elämä.
Oma elämä ei, muiden jatkuu.
