Päivä-arkisto: 4. Huh 2006 ↓

(pakko kehua photoshopin tasojen sekoitusta¹.)

Kunnes keksin paremman ilmaisun, sanon vain että paskaakos tässä (mahtaa). Vituttaa kun pitäisi hymyillä, ahdistaa kun pitäisi nauttia, vituttaa lisää nämä kaksi aiempaa. Kaiken lisäksi, kukaan lukijoista ei kuitenkaan tiedä mistä on kyse, joten arvailla ei ainakaan kannata, edes omassa päässään. Tähän asti oloni oli itseeni täysin tyytyväinen, juuri tällä tuntuu/ei-tunnu/tuntuu-osastolla. Nyt tuntuu väärältä. En malta edes kirota ja tukeutua ylivuodatukseen.

Pelkäänpä että tässä kohtaa pieni tauko näyttäytyy tällä blogilla. Olen kyllä ennenkin ollut väärässä huolehtinut turhaan, mutta ainakin varoitin.

Voiko teistä blogilleen kirjoittaa liikaa? Kuinka paljon on liikaa? Onko liikaa jos yksittäinen merkintä on valtavan pitkä, tai jos niitä merkintöjä ropisee jatkuvasti? Kumpi on huonompi? Lyhyitä lienee mukavempi lueskella silloin tällöin, itse olen joskus huomannut että jos tekstiä näyttää olevan roppakaupalla, se saattaa rohkaista jättämään tekstin lukemisen väliin, ehkä myöhemmin luettavaksi tai kokonaan.

Just Sopivasti kirjoittaa… just sopivasti, lyhyitä välipaloja, kun taas Hurina kirjoittaa tähän verrattuna eepoksia, nekin oikeastaan just sopivasti, niihin kun ehtii paneutumaan, pitkissä teksteissä ehtii käsittelemään pintanaarmua paremmin kulloistakin aihetta. Kumpikin on hyvä, toki “onnistuminen” riippuu pitkälti aihevalinnoista.

Itse olen nyt saanut jo kuukausi sitten jonkinlaisen kirjoituskärpäsen pureman, yli 100 merkintää maaliskuun ensimmäisen päivän jälkeen. Se on aika paljon mielestäni se. En yhtään osaa arvioida koska tähän tulee stoppi, ja kuukaudessa saamani 8 uutta tilaajaa saattavat joko huokaista helpotuksesta tai sitten ei. Välillä tuntuu että olkoot, en kirjoita viikkoon mitään, mutta sitten taas olen merkintäsivulla. Saattaa olla että tähän on jäänyt koukkuun ja ainoa oireita lieventävä hoito on kirjoittaa aina ja koko ajan jostain. Niin kuin esimerkiksi nyt tästä.

Jotkut blogit joita luen, päivittyvät usein jotkut harvoin. Huomasin herättyäni, että suhtautumiseni siihen vaihtelee, joillakin blogeilla toivoisin olevan useammin uutta tavaraa, joillakin taas en toivoisi olevan niin useasti uutta tavaraa. Olin hieman kummissani tästä suhtautumisesta ja ryhdyin miettimään mistä moinen voisi johtua. Se miettiminen jatkuu vieläkin.

Hurina kirjoitti blogihäiriköinnistä hyvän ja perusteellisen keskustelunavauksen, meinasin ottaa osaa täällä, mutta mielummin vain linkitän tuonne huomattavasti suuremmalle huomiolle jäävälle merkinnälle. Itse olen onneksi jäänyt sivuun häirikkökommenteista ja melko lailla spammistakin ja koska blogini on omalla palvelimellani, minulla on käytännössä kaikki olemassa olevat keinot lopettaa häiriköinti heti kun sellaista havaitsen.

Hyvää ja parempaa tiistaita vaan. One Hour Photo oli jälleen Robin Williamsilta elokuva josta pidin, eilen telkussa. “Telkkuleffa”, joten paiskaan pelkät Porkkanamerkit^TM.