huhtikuu 5. 2006 @ 20:34 — Jokumuumikä
No niin, sain sentään käveltyä lumi/räntäsateessa 900m lippupalveluun ja samanlainen matka takaisin. Yli 100€ live-musiikin takia. Nyt jo. No meneehän tuo Tuskalippu ainakin kaupaksi JOS hukkaan pääni jonnekin radan varteen enkä pääsisi sen jälkeen enää festareille, joka olisi yhtä ikävää kuin sen pään hävittäminen.
Sitten jos vielä kesällä muistaisin nuo ottaa tuolta skannerista. Syön pääni jos en muista ajoissa.
huhtikuu 5. 2006 @ 19:14 — Itsestään, Jokumuumikä
Niin, siis eiköhän palata takaisin normaaliin ohjelmistoon. Osoitan paloitteluni pahoitteluni niille ketkä mahdollisesti
Ja sitten mennään jo eteenpäin. Kartano perunalastut ovat hyviä, tilli&kermaviilivariaatio ainakin. Otin riski ja ostin valkosipuli&kermaviili makuisia. Lisäksi, ostin Lapin Liha kylmäsavu hevosenpaistia ja se on vallan mahdottoman hyvää, paloitteluni pahoitteluni niillekin jotka pitävät enemmän hirnuvista hevosista, mutta hevonen on parhaimmillaan leipäni päällä. Saakohan tuota herkkuherkkua Lontoosta?
Merkintä saunasta tulossa, en kuitenkaan kirjoita sitä saunassa niin kuin voisi vähäpäisempi tai minä huonona päivänä väittää tuon alun tarkoittavan.
Niin, ja sitten, säätöä koitetaan lisää, eli tuo monivammainen winampsäätö, siihen pitäisi ympätä kanta josta voisi sitten luetella kuinka monesti bändiä on luriteltu, ja kuinka monta eri bändiä siellä kannassa on sitten. Eli sql+php pusertamista. Tosin, perjantaina on mutsin synttärit, kuka tietää monennetko, ja olin ajatellut nauttia alkoholia heti sen jälkeen, joten lienee toteutunut vasta sunnuntaina sekin havainto ettei siitä säätämisestä mitään tule.
Niin ja hyvin pieni selitys aiemmin tapahtuneesta…. Noin, ja sitten miksi se aiemmin tapahtunut loppui jo, eli siksi että tajusin hieman pitkällä viivellä että perkele, eihän mikään muuttunut. Sain vain havaita taas kuinka tieto lisää tuskaa. Ilmankos kaikki yritykseni käydä koulua ovat olleet kivuliaita.
Tervetuloa takaisin.
huhtikuu 5. 2006 @ 15:47 — Itsestään
…palaamme ennakoituun ohjelmaan myöhemmin ilmoitettavan ajankohtana…
Jokaista viiltoa täytyy tarkkaan harkita, alkuperäistä ihoa on enää niin vähän jäljellä, ja arpikudosta niin paljon jo valmiina. Sormien päät ovat jo liiaksi parantuneet, taas, on kohta aika tehdä niistä jälleen kosketusarat. Yhdellä kädellä se on vaikeaa, toinen käsi on jatkuvasti kipsattuna useammasta kuin yhdestä kohdasta. Kävellä ei kannata, paremmin parantunutkaan jalka ei kanna kahta askelta, seisominen ei ole vielä kävelemistä. En kuule edes huutoani, vaikka tiedän huutavani. En kuule huutoani edes pääni sisällä, mutta tiedän, olen täydellisen varma siitä että huudan. Olen sen niin hyvin jo oppinut.
Mieleni on ruumiini. Pilkottu, rikottu, murjottu, hajoitettu, silvottu, tuhottu useammalla kuin yhdellä tavalla. Haavat ovat mielessäni, arvet ovat mielessäni mutta murtumat eivät näy päälle päin. Ja ei, en ole vajoamassa alas, enkä pimeään. Niin kuin aurinko heijastaa lämpönsä ja valonsa syvimmänkin meren pinnasta, niin minä kimpoan takaisin ja olen taas eri ihminen. Olen joka kerran jälkeen eri ihminen.
Tämä ei ole harjoitus. Tämä titanic väisti jäävuoren, jälleen kerran.
huhtikuu 5. 2006 @ 7:30 — Itsestään
Tiedättehän sukeltajantaudin, sen missä syvällä sukeltanut nousee liian nopeasti pintaan ja vereen liuennut typpi kaasuuntuu? Kuvittelin pulikoineeni aivan pinnassa, tai korkeintaan juuri sen alla, mutta olinkin aivan liian syvällä. Vereni oli täynnä typpeä ja yllättäen kuulin syöksyväni pintaa kohti. Nyt kellun turtana ihmetellen että kuinkas tässä näin pääsi käymään.
En tiedä kumpi on pahempi, reaktio vai tieto reaktiosta. Oli kuinka päin tahansa, en pidä tilanteesta yhtään.
(Kyllä, dramaturgian kurssit ovat syystäkin käymättä)
