Päivä-arkisto: 6. Huh 2006 ↓

Tällä hetkellä koeajan Kartano perunalastuista Valkosipuli & Kermaviili makua. Ja täytyy sanoa ettei tämä kyllä ihan voita sitä suosikkia. Tilli & Kermaviili selkeästi. Hieman jää kielenpäälle jotain pientä nysväystä tekemään tuollainen valkosipulinen polttomainen tunne. Ei siis vahvaa, eikä paljoa, eikä mitään neitimäiseltä kuulostavaa, vaan ihan simppelisit sillä lailla että valkosipulinen maku jää kielelle. Ja valkosipulihan ON ärtsyä jos sitä laitetaan lusikkamääriä kielen päälle. Sitä tässä nyt vain haetaan, ja kaukaa haettiinkin. Vaikka kauempaakin olisin voinut hakea, sehän me tiedetään.

Ei siis koukuta ihan samalla lailla kuin Taffelin Kartano Tilli&Kermaviili perunalastut. Enkä muuten enää ensi kerralla “kokeile” ns vääriä lastuja. Tämäkin nyt sitten valmis, testattu, pussi ei ihan tyhjä, ja lopputulos ja johtopäätös selvillä. Tilli & Kermaviili on SE maku mitä pitää nauttia.

Erääseen toiseen, tulevaan Pidän-sarjan aiheeseen liittyen kyselin mutsilta että olenko putoillut lapsena tai vielä nuorempana paljonkin. No en ollut, joten se aihe sai kolauksen, mutta jostain syystä kysyin myös syntymäpainoani ja pituuttani. 4250g ja 52cm. Sen verran mitä google tiesi, suomalaisten vastasyntyneiden keskipainoja ei löytynyt kuin vuodesta 1987 alkaen sen ollessa n. 3600g ja pituutta en sitten löytänyt Suomen tilastoista lainkaan, mutta google osasi kertoa jonkin toisen tuloksen, eli keskipituus olisi 50cm.

Tämä selittää kai sen, että koska olen nykyisellään vain noin 79 kiloinen ja 179 senttinen, pidän syömisestä (myös Pidän-sarjan aiheena näköjään) runsaasti, hyvin runsaasti jopa, ehkäpä tuota jo syntymässä saamaani suurta painoa jahdaten, keskimääräistä ihkauutta sinappikonetta jopa 20 prosenttia painavampana syntyneenä. Pituudelle en voi tuossa mielessä enää mitään, ehkä sen sitten on luoja kompensoinut muualla, enpä mene yksityiskohtiin.

Ai mistä tämä kiinnostus? Niin no tuota, ihan mistä vaan luultavasti. Juu-u, kyllä siihen voi luottaa että seuraava kirjoitus on aina ihan varmasti samasta aiheesta kuin aina edellinenkin. Vakiteema se joka jyllää.

Otsikon lisäksi, ellei jopa koomista tuo “huonoja uutisia” miniepisodi. Minkähän ihmeen takia reagoin vanhaan asiaan noin tuoreella otteella. Ei siinä, vaihtelu virkisti mieltä ja muistia. Tuore ote on toki mukavaa. Eihän kukaan säikähtäny

Pieni lisäys, taidankin tästä eteenpäin, aloittaa keskusteluja vastakkaisen sukupuolen kanssa kysymyksellä “Hei, onko sulla mitään ihmissuhdeongelmaa tällä hetkellä? Ja jos ei ole, haluaisitko sellaisen?” Ihan ollakseni suora, vilpitön, avoin ja rehellinen jo ennen sen enempiä kanssakäymisiä.