Olin aamuun saakka töissä, 16 tuntia yhtä kyytiä. Kotiin päästyäni olin vielä pakotettu pesemään koneellinen pyykkiä ja katsomaan uusimman Sopranos jakson. Ai niin SOPRANOS1. Meni sitten pari tuntia ihan että roishkahti, vaikka olin lähes täysin väsynyt. No puoli yhdeksän aikoihin unosille, tulivat heti, ja noin klo12 hereille, en herännyt heti, mutta pakko oli kun en vielä siinä kohtaa tiennyt edes millä pääsen töihin. No siis tämän koko jutun pointti olikin se, että kun pääsin kadulle, aivastelin keskimäärin tasan 4 kertaa. Vain ja ainoastaan kirkkaan auringon takia. Mutsi on pitkin historiaa tuputtanut heti c-vitamiinia kun vähän kirkkaudelle aivastaa, mutta olen tuputtanut yhtä kauan vastaukseksi juuri tuota kirkkautta. Muistaakseni asialle on jokin biologinenkin selitys.
Oli lähes keväinen fiilis. Vaikka en kyllä yleisesti ottaen pidä kevään hehkuttamisesta, niin kyllähän tuo lämpömollukka jollain tapaa kivemmalta tuntuu kuin se utuinen kosteudesta muodostunut harmaa peitto yläilmoissa.
Linnut eivät häikäisseet eikä tämä kuva ole kotini edustalta.
- Hitsi, uusi merkintä tai jotain siitäkin.
