Päivä-arkisto: 22. Huh 2006 ↓

Keskustelu tiivistetty

-Sulla on kauniit korvat, sanoin naiselle jonka silmätkin olisivat kehuja ansainneet.
-Kiitos, nainen vastasi ja jatkoi, et kai sä yritä päästä mun kanssa sänkyyn?
-Jospa tehdään niin että mä imartelen sua eikä niin että me molemmat imarreltas sua, tokaisin saaden sekä halveksuvan että kummeksuvan tuijotuksen hetkeä ennen kuin jäin taas yksin baaritiskille.

Jopas olisi kiire, istumaan lähes neljäksi tunniksi junaan. Kuopio kutsuu. Tai no, ei se kutsu mutta tilaisuus pitänee käyttää hyödykseen. Keskimäärin 3.7 merkintää taas tässäkin kuussa per päivä, saattaa seuraavat 3-4 päivää jäädä tämän alle.

Koitan silti jaksaa, tehkää te samoin.

Komppaan Just Sopivasti ja annankin vastaukset valmiina. Pitkin blogeja pomppinut “esitä 6 kysymystä” meemi melkein sai minut mukaansa, mutta onneksi odotin Just Sopivasti. Eli, annan vastaukset, anna sinä kysymykset.

1. Käsin.
2. Kaksi tuntia.
3. Aina.
4. Vain jos saan itse leikata.
5. Kolme, kolme ja about kolme.
6. Saunassa.

Sinun vuorosi siis nyt.

Näin unta.

Jossain päin tuolla Aasiaa, siellä piti olla kaupunki jollain Tirina nimellä tai jotain, vaikka tuo muistuttaa enemmän entistä Itä-Blokin aluetta kuin Aasiaa. Siellä myös piti olla jokin kauhea kauhea katastrofi ja Viking Line merkkinen laiva nimeltä Fally oli LENNÄTETTY sinne.

Juttelin tästä lennättämisestä erään pikkujahdin kannella pitkään ja hartaasti, kuskin kertoessa että tuommoisen paatin lennättäminen on tehty varmasti Euroopan ja Aasian yli matalien alueiden yli, eikä Amerikan kautta ja maksajana varmasti ollut joku rikas heppu kun kerta suoraa reittiä lennätetty. Pikkujahti oli kaukana leveästä auringonottolaiturista jolla oli tuhansia ihmisiä joten kysyin millä siltä jahdilta pääsee pois ja jahdin kuski kertoi että heillä on oma pikku systeemi.

Tässä kohtaa pikkujahti näppärästi sidottiin molemmista päistä poijumerkkeihin ja ryhdyin odottamaan sitä “omaa pikku systeemiä”. Hetken päästä ohi ja sitten kohdalle viipotti pyyhe jonka päällä makoili poika ja pari tyttöä, ja minä siirryin myös makoilemaan sille pyyhkeelle. Jouduin kaiken lisäksi ohjailemaan sitä pyyhettä etureunoja painamalla haluttuun kääntösuuntaan sillä kaikki muut nukkuivat. En tiedä miten pyyhe liikkui eteenpäin.

Ohjattuani rantaan, nousin pois pyyhkeeltä ja kiitin kyydistä, johon poika vain totesi että “nonni sun vika nyt joutuu vauhdin ottaa uusiks” ja ryhtyi työntämään pyyhettä rantavedessä. Kahlasin rantaan ja siinä vaiheessa olin jo puku päällä. Soitin isälleni ja kerroin että se joku aiemmin keskustelun aiheena ollut vip-hotellistatus kelpaisi, se jonka saa vain suosituksien perusteella ja kunhan jotain vip-hotelli korttia käyttää tarpeeksi. Pistin asian merkille pääkoppaani ja jatkoin kävelemistä rantakatua pitkin joka muistutti mannermaisen kaupungin katuja, eikä rantaa enää näkynyt edes kiikareilla.

Seuraavaksi ryhdyin miettimään kotiin pääsyä, sillä tuo oletettu katastrofi oli kadonnut silmistäni ja mielestäni enkä tiennyt siitä enää mitään. Entinen työkaverini soitti minulle kysyen että olenko kotona, ja vastasin että en nyt ihan, olen jossain T-kirjaimella alkavassa kaupungissa Aasiassa, ja että hetki menee. Kaupungissa satoi lunta, ja ulkoasu muistutti venäläistä joka suunnassa. Pyörin pitkään ympäriinsä ihmetellen että missä missä missä minä olen. En tiennyt yhtään, ja yritin löytää Tirana-kylttejä jostain.

Pyrin ilmeisesti satamaan, koska päädyin sellaiseen ja yritin löytää lähtevää laivaa joka kuljettaisi minut Suomeen. Jostain syystä laivaterminaali oli yhdistetty tavarataloon siten, että matkaselvityksen suoritti tavaratalon myymäläetsivä kassojen jälkeen. Koska minulla ei ollut tietenkään matkatavaroita, näytin vain puhelimeni ja pääsin tutkimaan lähteviä laivoja.

Yksi laiva lähti Bolons nimisestä paikasta, ja kuvittelin että olen siis Bolonsissa, ja toinen laiva lähti Thilångista joten kuvittelin etten olekaan Bolonsissa. Menin näistä hieman sekaisin, varsinkin kun molemmat laivat näyttivät olevan Viking Line merkkisiä ja jokainen pysähdyspaikka muistutti ruotsalaista teollisuusaluetta.

Päätin uusia puhelimeni erittäin ovelasti, nimittäin kävelin takaisin tavaratalon puolelle ja kaivelin aikani kunnes löysin uuden Nokia 9300 puhelimen, laitoin sen myös taskuuni ja kävelin uudestaan myymäläetsivä/lähtöselvittäjä kombinaation luokse. Taas piti taskut tyhjentää ja laitoinkin sen uuden puhelimen pöydälle. Kaveri vilkaisi puhelinta ja antoi sen minulle, mutta jollain teräsmies-aistilla hän pyysi laittamaan sen toisenkin puhelimen pöydälle, testasi luurin saranoita ja totesi että se vanhempi on minun. Pettyneenä lähdin siirtymään laitureille.

Uni ei loppunut vielä tähän, mutta meni vähän hämäräksi enkä muista sitä tämänkään vertaa vaikka juuri heräsin.