Päivä-arkisto: 27. Huh 2006 ↓

Tilanne: Kaksi naista, kaverukset, toinen hoikasta 25 kokoa pienempään päin, toinen hoikasta yhtä paljon suurempaan päin, tiskillä keskenään juttelemassa.

-Tarviiko sun olla noin ahne kun oot haalinu itelles noin ison takapuolen, anna ees osa kaverille, sillä näyttää olevan niin kapea perse, että tippuis riulta, mies sanoo yrittäen olla vitsikäs päätyen jälleen yksin, tällä kertaa poski kunnolla punoittaen ja ulos.

Yhtä väärin:

-Ota pari tuolia ja istu alas, mies tokaisee suurempiluiselle naiselle katsoen kuitenkin joka tavun kohdalla hoikempaa naista kaulasta alaspäin ja ennen seuraavaa ajatustaan saa taas oikeutetun ja ansaitun hyvääpäivääavokämmentä-leiman poskelleen.

update: Voi saakeli mikä luiskahti sadanneksi merkinnäksi tässä kuussa. Jep, meillä lasketaan sadat per kuukausi, eikä sadat blogin syntymästä. 100.

Olet selkeästi: Boheemi porvari (bopo)

Boheemi porvari, bopo, nousi käsitteenä tietoisuuteen viimeistään City-lehden suuren artikkelin myötä. Bopo on koulutettu ja fiksu. Hän seuraa aikaansa niin pukeutumisessa kuin mielipiteissäänkin.

Bopo on hyvin vahvasti liberaali. Yksilönvapaus on hänelle tärkein arvo. Bopo arvostaa elämänlaatua, vaikka joutuukin välillä työkiireiden oravanpyörään. Hän suhtautuu ennakkoluulottomasti uusiin asioihin. Ympäristön saastuttaminen saa hänet näkemään punaista.

Testi Janilta.

Jaahas.

Tämä tarina kertoo luistelusta ja lihasta, ensin luistelusta ja sitten lihasta.

Kuten tiedetään, rullaluistelu on upeaa. Ne teistä ette sitä äsken vielä tienneet, tiedätte sen viimeistään…nyt. Lahden kaduista suurin osa on jo mukavasti harjattu hiekasta puhtaaksi ja koska aurinko paistaa, päätin lähteä luistelemaan pitkästä aikaa. En kuitenkaan halunnut heti suoraan pitempää lenkkiä tehdä, joten painelin keskustan kautta rantaan ja harkitsin siellä lisää reittivaihtoehtoja, päätin kääntyä lähemmäksi kotia vievään suuntaan kunnes sain henkisen ja fyysisen muistutuksen eilisestä, eli krapulan ja urheilun yhdistämisen huonosta ideasta, pulssini kävi ties missä, varmaan kuubassa, henki tuntui tajuttomalta ja mietin että pääseeköhän suorinta tietä kotiin.

Tässä kohtaa tulee liha tarinaan mukaan eli ensimmäinen rivi johti hieman harhaan.

Nimittäin, olin tässä kohtaa urheiluani tarujen mukaan Lahden parhaan lihatiskin omaavan kaupan edustalla ja jälleen antivegaaneille kohdistettu tuotehintalappuyhdistelmä sai huomioni pois krapuloinnista. “ÄIJÄVARRAS, ei vihanneksia, pelkkää filettä”. Huomasin siinä sitten että jokainen lappu, sellainen julisteen kokoinen, oli myös lihaosaston budjetilla maksettu. Toinen, välttämätön tarkistus oli se, että syrjiikö kauppa luistelijoita, ja koska ei, päädyin sisälle lihatiskille asti.

Tässä kohtaa tarinaa luistelu jää pois ainakin hetkeksi.

Katselin pihvejä jotka olivat isompia kuin kämmeneni ja joita oli useampaa laatua ja lajia kuin minulla on varpaita. Katselin ja katselin ja puhekykyni palauduttua lihamyyjän sanoessa jotain, kuuloni oli vasta palautumassa tässä kohtaa, kyselin hieman niistä namnamläystäkkeistä ja päädyin pippurimarinoituihin naudan ulkofilepihveihin. Tässä kohtaa lihansyöjän ravintoketjua hintalappu on vain numerosarja ostajalle siinä missä vankinumero on vangille itselleen, eli täysin tarpeeton ja mietin että mitähän sen pihvin kanssa söisi. No olen kuullut juttua että pihvin kanssa on aina hyvä olla jotain¹, joten päädyin ottamaan sen ensimmäisen pihvin seuraksi toisen pihvin. Nyt minulla on 526 grammaa ulkofilepihviä odottamassa nautintoani. Pidän pihveistäkin.

Tässä kohtaa tarinaa se loppuu.

Ja sitten lyhyempi tarina luistelusta.

Luisteluhan on, kuten tiedetään, yhtä helppoa kuin kaatuminen. Ensin siirretään tasapainopiste tukipisteen ulkopuolelle, mielellään ripeästi ja näyttävästi, sen jälkeen tasapainopiste suuntautuu kiihtyvällä vauhdilla alaspäin kunnes kohtaa tukipisteen horisontaalissa tasossa. Mikäli tukipiste pyrkii tasapainopisteen alle, voidaan jomman kumman suuntaa ja kiihtyvyyttä pyrkiä muuttamaan. Kaatuminen kerran oikein opittuna, ei unohdu koskaan ja sama tilanne pätee luistelussakin. Noin, nyt ne teistä ketkä ehtivät, kokeilkaa kaatumista kunnes se sujuu ja sen jälkeen voittekin ryhtyä luistelemaan vapautuneesti, mutta muistakaa, LUISTELUSSA kaikki tehdään toisin päin kuin KAATUILUSSA.

1. Joko omalla tai Janin blogilla oli aiheesta aihetta joskus mutta en mitenkään muista missä kohtaa ja koska. Takaisin

Täällä kirjoitin blogini tilaajamääristä ja tilaus- ja tilauksenperuutusinnosta. Silloin tilaajamäärä oli 13-14 ja nyt se on 27. Hieman alle kaksi kuukautta kulunut tuosta, ja tilaajamäärä on kaksinkertaistunut ja merkintöjen määrä kuukaudessa on todella moninkertainen aiempaan keskiarvoon verrattuna.

Ihmettelin jo maaliskuun loputtua että miten ihmeessä noita kirjoituksia tuli tuollainen määrä ja että siinäpä onkin ihmekuu jos yli menee. Ja nyt on mennyt jo sen yli taas. Loppu on selvästi näkyvissä, luultavasti tämä huhtikuu yltää sataan merkintään, mutta en kyllä enää ymmärrä jos toukokuu menee siitäkin yli.

Runsas kirjoitusmäärä tuo tietenkin hieman lisää näkyvyyttä blogilistalla, ja osa uusista tilaajista luultavasti huomannut tämän sitä kautta, mutta luultavasti myös suuri merkintämäärä on aiheuttanut sen että sekaan mahtuu laajempaa lukijakuntaa “miellyttävää” kirjoitusta. Uskon että tilaajamäärän suurempi kasvu edellyttää muutakin kuin esilletuloa enkä aio siihen keskittyä juurikaan tällä hetkellä, luultavasti myöhemmin.

Kynnys kirjoittaa tuntuu kadonneen kokonaan, tai sitten intoa on tullut lisää, tai näiden lievä yhdistelmä, joka tapauksessa olen nyt nämä pari kuukautta ollut melkein tyytyväinen blogiini ja etenkin tämä m3/pimpmyself aiheen käsittely on tuonut itsellenikin jotain uutta perspektiiviä sekä kirjoittamiseeni että itseeni.

Täytyy kyllä sanoa että tästä kirjoittamisesta tuli tässäkin kohtaa korviketoimintaa, sillä olin menossa suihkuun, mutta koska ulkona alkaa jalkakäytävät olla hiekasta puhdistettuja, siellä on hieno ja lämmin ilma, niin päätin lähteä luistelemaan, mutta nyt sitten kirjoitinkin tämän. Kaikkea se 1/3-krapula teettää, kuten tämän tekstin jonka punainen lanka tuntuu kadonneen kuin debiili idioottien sekaan.

Säädin yhden plugin lisää eli sivupalkkiin kommenttilaskurin joka näyttää tällä hetkellä 10 ahkerinta kommentoijaa ja mikäli annettu, näiden www-sivun linkkinä.

Pieni säätö ja pieni ilo, onhan taas lisää “tilastoa” täältäkin ja lisää sql-hakuja vaivaamassa palvelinta. Sivupalkkikin venyy jo liikaa ja olen miettinyt vaihtamista kolmen palstan leiskaan, mutta en ole jaksanut sitä alkaa työstämään. Nuo nippelitiedot blogista voisi hyvin laittaa sinne sitten joskus, sinne vasemmalle siis.

Tällainen kevyt aloitus krapula-aamuksi.

lisäys: Janin myös kiinnostuttua tästä pluginista, ajattelin että laitetaan nyt tännekin sitten linkki tuonne pluginille.

Siitä onkin hetki aikaa kun viimeksi olen baarissa kirjoittanut blogilleni joten taas mennään vaikkakaan ei kauas.

Mitä iloa on toivomisesta tai lähempänä ajatustani, toiveista? Miksi ihmisillä on toiveita? Eikö siinä ole aina vaarana niiden murskautuminen ja suuren suuri pettymysten tulvien nieleskeleminen.

Tämä kai taas siksi että huomasin jälleen toivovani.