Luistellen ulkofilettä

Tämä tarina kertoo luistelusta ja lihasta, ensin luistelusta ja sitten lihasta.

Kuten tiedetään, rullaluistelu on upeaa. Ne teistä ette sitä äsken vielä tienneet, tiedätte sen viimeistään…nyt. Lahden kaduista suurin osa on jo mukavasti harjattu hiekasta puhtaaksi ja koska aurinko paistaa, päätin lähteä luistelemaan pitkästä aikaa. En kuitenkaan halunnut heti suoraan pitempää lenkkiä tehdä, joten painelin keskustan kautta rantaan ja harkitsin siellä lisää reittivaihtoehtoja, päätin kääntyä lähemmäksi kotia vievään suuntaan kunnes sain henkisen ja fyysisen muistutuksen eilisestä, eli krapulan ja urheilun yhdistämisen huonosta ideasta, pulssini kävi ties missä, varmaan kuubassa, henki tuntui tajuttomalta ja mietin että pääseeköhän suorinta tietä kotiin.

Tässä kohtaa tulee liha tarinaan mukaan eli ensimmäinen rivi johti hieman harhaan.

Nimittäin, olin tässä kohtaa urheiluani tarujen mukaan Lahden parhaan lihatiskin omaavan kaupan edustalla ja jälleen antivegaaneille kohdistettu tuotehintalappuyhdistelmä sai huomioni pois krapuloinnista. “ÄIJÄVARRAS, ei vihanneksia, pelkkää filettä”. Huomasin siinä sitten että jokainen lappu, sellainen julisteen kokoinen, oli myös lihaosaston budjetilla maksettu. Toinen, välttämätön tarkistus oli se, että syrjiikö kauppa luistelijoita, ja koska ei, päädyin sisälle lihatiskille asti.

Tässä kohtaa tarinaa luistelu jää pois ainakin hetkeksi.

Katselin pihvejä jotka olivat isompia kuin kämmeneni ja joita oli useampaa laatua ja lajia kuin minulla on varpaita. Katselin ja katselin ja puhekykyni palauduttua lihamyyjän sanoessa jotain, kuuloni oli vasta palautumassa tässä kohtaa, kyselin hieman niistä namnamläystäkkeistä ja päädyin pippurimarinoituihin naudan ulkofilepihveihin. Tässä kohtaa lihansyöjän ravintoketjua hintalappu on vain numerosarja ostajalle siinä missä vankinumero on vangille itselleen, eli täysin tarpeeton ja mietin että mitähän sen pihvin kanssa söisi. No olen kuullut juttua että pihvin kanssa on aina hyvä olla jotain¹, joten päädyin ottamaan sen ensimmäisen pihvin seuraksi toisen pihvin. Nyt minulla on 526 grammaa ulkofilepihviä odottamassa nautintoani. Pidän pihveistäkin.

Tässä kohtaa tarinaa se loppuu.

Ja sitten lyhyempi tarina luistelusta.

Luisteluhan on, kuten tiedetään, yhtä helppoa kuin kaatuminen. Ensin siirretään tasapainopiste tukipisteen ulkopuolelle, mielellään ripeästi ja näyttävästi, sen jälkeen tasapainopiste suuntautuu kiihtyvällä vauhdilla alaspäin kunnes kohtaa tukipisteen horisontaalissa tasossa. Mikäli tukipiste pyrkii tasapainopisteen alle, voidaan jomman kumman suuntaa ja kiihtyvyyttä pyrkiä muuttamaan. Kaatuminen kerran oikein opittuna, ei unohdu koskaan ja sama tilanne pätee luistelussakin. Noin, nyt ne teistä ketkä ehtivät, kokeilkaa kaatumista kunnes se sujuu ja sen jälkeen voittekin ryhtyä luistelemaan vapautuneesti, mutta muistakaa, LUISTELUSSA kaikki tehdään toisin päin kuin KAATUILUSSA.

1. Joko omalla tai Janin blogilla oli aiheesta aihetta joskus mutta en mitenkään muista missä kohtaa ja koska. Takaisin