(Kuvan kallioseinä ei liity tekstissä esiintyvään lumiseen ja jäiseen vuorenrinteeseen vaan tuohon kirjoittajan lohkareeseen, toim. huom.)
Otetaan vähän isompi kirjoittajan lohkare sitten. Lievä ahdistus hiipii taas. Ylevät tavoitteet itseni kehittämiseksi eivät varsinaisesti ole valuneet takaisinpäin, mutta eipä juuri eteenkään. Kaikenlisäksi tuntuu että raahaan kivirekeä lumista ja jäistä vuorenrinnettä ylöspäin kuvitellen että mikäli pääsen huipulle, niin vauhdin hurmaa alas ei voita enää mikään, mutta tuntuu siltä että jos päästän nyt irti, saan lopullisesti heittää hyvästit tuolle elävän elämän hurmokselliselle vauhdille. Ja tekisi mieli päästää irti. Taidanpa kuitenkin olla sen verran jääräpää että roikutaan nyt edes mukana sitten.
No mutta, Wacom on postin lajittelukeskuksessa Tampereella tätä kirjoittaessa, huomenna sen saa jo noutaa seurantanumeron näyttämällä ja saa nähdä mitä siitä sitten seuraa. Terapeuttisia maalauksia joiden tekemiseen menee vähemmän aikaa kuin niiden deletoimiseen. Luultavasti. Pää on särki ja hauki on kala.
