Heräämisiä

Tämän viikko olin yöt töissä ja nukuin aamut. 24 tunnin tarkuudella joka aamu kävin nukkumaan seitsemän tienoilla. Harvoin teen niin yövuorossa, mutta uusi uljas minä tekee. No joka aamu kuitenkin olen herännyt ennen kello yhtätoista, ilman herätyskelloja tai mitään heräämisen jälkeen havaittavaa syytä ja olen jäänyt sitten jalkeille menemättä takaisin nukkumaan.

Tänään jostain syystä nukuin kunnes luuri pärisi klo14 herätyksen merkiksi. Huomasin että jos vaikka vähän vielä nukkuisi jne, kaikille tuttu torkkukytkin-oire. Tajusin että jos aivot sanovat minulle että nyt on hyvä herätä, herään, mutta jos minä sanon aivoille että mun pitäs kuulemma herätä nyt, niin aivot ottaa vielä torkkuja.

Ei liene kenellekään uutta se, että herääminen on huomattavasti helpompaa biologisella kellolla suoritettuna kuin mekaanisella tai sähköisellä kellolla ajastettuna. Kroppa kun herää niin siinähän sitten mennään mukana ilman että Unikeisarikaan, eli minä, paljoa vastaan laittaisi.

Mielenkiintoinen ja untuvapeiton lämpöinen ajatus tämäkin. Aah, nukkuminen… sitä ei voita mikään. Paitsi kaikki ne asiat jotka ovat parempia kuin nukkuminen, mutta mikään muu ei sitten voita kyllä varmasti.