Siis, otsikko on vähän huti ehkä, mutta, silti, olin äsken laittanut pekonia pannulle mukavasti tirisemään, ja tulin käymään olohuoneessa ihan normaalisti. Takaisin keittiöön mennessäni, keittiön ikkunan peitti kokonaan hetkeksi jokin valkoinen taso josta tuli ensin mieleen käsittämättömän tiheä, lähes kiinteän olomuodon tiheyttä vastaava sumu, sitten kun äimänkäkeilyni jälkeen tajusin mistä oli kyse, ajattelin että taloni on ympäröity E.T.-elokuvan tyyliin suojakelmuilla ja kohta tulee astro- ja ehkä kosmonautti etuovesta ja makkarin ikkunasta sisään.
Keittiön ikkunan edestä ajoi niin suuri kuorma-auto että en nähnyt yläosaa lainkaan, ja se kuorma-auto oli juuri sopivalla hetkellä ohittamassa ikkunaani etten nähnyt edes ohjaamoa. Pelkästään valkoisen pinnan. Tunne tuosta oudosta ikkunanpeittymisestä oli epätodellisen epätodellinen. Se kun kerrostalohississä aivot ja jollain tapaa kroppakin laskee kerrokset väärin ja on astumassa pois hissistä mutta hissi jatkaakin matkaa, se tunne on lähellä tuota epätodellisuuden tunnetta. Mutta ei ihan kauhean lähellä.
Tämä oli niitä harvoja tilanteita jossa sanon ääneen “ohhoh vau mikä oohhhohh” ilman että tarkoituksena on hämmentää muitakin kuin itseäni. Ja tietenkin oli pakko jakaa tämä jokaiselle lukijalle erikseen. Onneksi olkoon, olet ensimmäinen.
Hani kommentoi:
Hihii.. oot ihan hassu.. “ET asuu täällä.. ”
Mie kikatan, niin etten pysy tuolilla. Vievät kohta hoitoon täältä.
Tukiopetuslapsi kommentoi:
Tuttu tunne. Edellisen kerran koin tuon toissa viikolla, kun olin menossa bussilla kotoo töihin™. Jostain syystä, ilmeisesti unenpuutteen takia, hyppäsin pois pari kilsaa ennen oikeaa pysäkkiä. Siinä meni hetki tai kaksi tajuta miksi kaikki talot näyttävät ihan oudoilta, ja vasta sitten alkoi ihmettely, että miksi minä täällä jäin bussista. Selkäydin taisi ottaa vastuun toiminnasta jossakin matkan vaiheessa ja kun tietoisuus palasi kahvitauolta, tuuttasi linja hetken varattua kun havainnot eivät vastanneetkaan oletettuja malleja (Yay kognitiivinen psykka!) ja pää joutui defragmentoimaan itsensä.
Hani kommentoi:
Okei.. Tukiopetuslapsi.. säki oot hassu
Ootteeko te kattoneet nyt jotain scifileffaa tai jotain..?
Haluu tietää!
Tukiopetuslapsi kommentoi:
On noita scifipätkiä tullut katsottua, mutta ei toi varmaan niistä johdu. Mulla syyllisehdokkaiden listalta löytyy unettomuus, stressi ja rimakauhu, ehkä just tossa järjestyksessä.
johannes toinen kommentoi:
Juu näitä tämmösiä tilanteita tulee vastaan ehkä liiankin usein. Onneksi en liikkuvasta hissistä vielä ole noussut pois. Mitä nyt joskus tulee ihmeteltyä autoa ajaessa että on kauhea sumu kunnes huomaa ettei ole silmälaseja päässä.
Hani kommentoi:
Hmm..
Okei, Hani the doctor kuuntelee teitä..
TOL, miksi sie et nuku..? Koska unettomuus tuo ressia ja ressi&unettomuus yhdessä rimakauhua. Pari pientä muistilappua voisit kirjoittaa ylös:
1. Muista nukkua!
2. Muista syödä mysliä (startti) & juggea (mielummin vaniljaa)
3. Istua saunassa ajattelematta mitään.
Ok..?
Johannes, pelottavaa.. toivottavasti et ajele Vantaalla kovin usein.. mä haluan vielä elää. Mutta siullekki pari muistilappua.. sä voisit laittaa ne siihen perrutuspeiliin..
1. Muista nukkua!
2. Hengitä raitista ilmaa 3 minuuttia ennenkuin nouset autoon.. jooga-asennossa (kädet siis)
3. Laita lasit päähän.
Ok..?
Ootte ihan hassuja.. Oikeasti. Ja K on pahin teistä. Sille mie kirjoitankin omat muistilaput..
Kuraattori kommentoi:
Kiitos kohteliaisuudesta
johannes toinen kommentoi:
Ai että pitäs muistaa nukkua, hitto kello on jo 5.50 taas unohtu se nukkuminen, no en yönä sitten. Sit mitä siihen syömishommaan tulee, kävin mä maanantaina Manalassa syömässä siihen se sit jäi. Mä kirjotan itelleni lapun että menisin kauppaan.