Päivä-arkisto: 2. Kes 2006 ↓

Hymy on kanssa yksi niistä asioista joita tulee vastaan melkeinpä liian harvoin. Tämä aihe liittyy liipaten tuota Mukavia Ihmisiä ja tulipa mieleen naputella muutama kirjain tästäkin.

Töissä hymyilin yhdelle työntekijälle, tämä refleksimäisesti hymyili kyllä takaisin mutta kysyi että miksi minä hymyilin. Vastasin että hymy on halpaa. Niin ja sitäpaitsi, hymyileminen on kivaa etenkin silloin kun joku alkaa ihmetellä miksi hymyilen.

Sitäkin sitten on käynyt, että itse olen nähnyt hymyn jonka olen tulkinnut mahdollisesti johtuvan minusta, eli olen ollut mielissäni kunnes ymmärtänyt/kysynyt asiaa, ja on käynyt ilmi että kyseinen henkilö, useimmiten nainen, hymyilee muutenkin herkästi. Eli siis vaikka olisin kelohonka, olisin luultavasti saanut saman hymyn.

Hymy on kyllä halpaa, ja joskus sen tosiaan huomaa. Se kärsii toisinaan pahasta inflaatiosta, mutta joskus se on ainoa lääke pahaankin hetkeen.

Ostin pelin. Tai oikeastaan lisäosan sellaiseen. Half-Life 2 on kyseessä ja kuten tuo sivustokin kertoo, The Best Game Ever Made. Okei, no tuosta voi olla hieman eri mieltä, mutta niiden parhaimpien ikinä-joukossa.

Nyt siis ostin eilen myyntiin tulleen HL2 Episode One lisäosan, joka on kovin lyhyt, mutta silti vihdoin uutta HL2-materiaalia. Olin kyllä lukenutkin että se on tulossa, ja olin kyllä lukenut että kesäkuun ensimmäinen päivä se on saatavilla, mutta en muistanut sitä kuin vasta eilen Steam:in uutisia selatessani. Ja tilasin/ostin sen samantein.

Äsken kokeilin tuota lisäosaa, ja olen taas koukussa. Muistan jo Half-Life pelin kohdalla kuinka olin koukussa jo pelin nimestä. En pitänyt tuolloin aikoinaan Doom enkä Quake enkä Unreal peleistä, mutta Half-Life pelin ostin “suorilta käsin” ja se oli loistava. Sitten tuli Half-Life 2 ja se oli jopa loistavampi. Upean näköinen ja juontakin oli tarinaksi asti.

Episode One ei ole tosiaankaan pitkä, mutta eipä tuo nyt niin haittaa kun on tuoteperheen tosiystävä. Yhden pitkän illan koodailut saavat nyt odottaa. Ja auts, myönnän, ne tosiaan odottavat jo.

Tällä viikolla, alkuviikosta alkoi kurkkuni olemaan hieman kipeä. Hankin sinisiä Vicks-kurkkupastilleja jotka mielestäni rauhoittivat ihan mukavasti ärtyneisyyttä kurkussa. No oishan se pitänyt arvata mihin suuntaan tilanne menee.

Parina päivänä on kuume käynyt piikin paremmalla puolella ja nyt on yskä ja nenä vuotaa ja silmätkin vähän. Viime yönä yritin päästä aikaisin nukkumaan mutta klo 1.00 jälkeen kun ei uni tullutkaan, heiluin hetken hereillä ja yritin uudestaan. Silloin tajusin kuinka paskamaista sopiva flunssa voi olla. En saanut yskimiseltäni unta ennen neljää.

Ja nyt heräsin puoli yhdeksän aikaan vaikka halusin nukkua kahteentoista. Siis ilman että kukaan minua herätti. Paitsi tietty kroppa, mutta ei se ole minun vikani. Eikä tällä saa edes saikkua vielä. Ja huomenna on ne siskon ylioppilasjuhlatkin.

Minä olen ehkä kerran kolmeen vuoteen tällaisessa flunssassa, tarkemmin on voi sanoa kun en muista koska viimeksi olisi ollut yskäkuumenuhaflunssa. Pahus sentään. Äkkiä alta pois ennen kuin Italianmatka alkaa.

Niin ja tuosta Mukavia Ihmisiä merkinnästä, kiitos kommenteista, jätin tahallani omat vastakommenttini pois ja merkkasin vain näillä tähdillä että juu huomioitu on. Omat huuteluni ei oikein tuohon kommenttijoukkoon sopisikaan, eikä niitä sinne kaivattaisikaan. Se oli yksi mukavimmista merkinnöistäni luulisin.

Tulihan se haaste (alkuperä, ja haastajani) vihdoin. Siis Petja pyssytti aika loistavan meemin ilmoille, ja olinkin odottanut että joskohan kukaan minua haastaisi. Sun Äitis kyllä “antoi luvan” osallistua, mutta tuntui silti siltä että odottelen sitä oikeaa haastetta, jonka sitten Hurina heitti tänne päin. Nyt sitten onkin työstön vuoro ja koska tämä on jo melko aktiivisesti ehtinyt kiertää, on haastamattomien suosikkiblogien löytäminen hankalaa. Mutta, ehkä tästä jotain tulee.

Meemi:

Ohje: “Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi.”

Ihan mielenkiintoinen uni taas. Näin unta, että Lordin rumpali Kita oli kadonnut linkki ihmisen ja apinan välissä. Mutta tässä on rokkiluola, joka saattaisi sopia sofistikoituneelle ja mukavuudenhaluiselle mielelleni. Niinpä en jaksanutkaan enää lähteä keikalle vaan tulin tänne.