Jottei nyt aivan jää säätämättä tämäkään päivä, lisäsin 25-viimeistä-sivulle TOP-listoja Winamp-tietokannasta. Top25 bändiä, biisiä ja albumia soittokerroista laskettuna. Tämä ei nyt oikeastaan ollut kovinkaan säätö, sillä tuota varten on ollut jo jonkin aikaa skripti valmiina. Lisäsin sen vasta nyt siis kuitenkin tuonne hienolle tilastosivulle.
Ja sitten pitääkin suunnata kohti Sauna Open Airia, tämän päivän merkinnät luultavasti tässä.
Voiko mennä rikki särkymättä? Tässä olen hieman menossa kahteen suuntaan, kauas pois karkuun ja sitten en ole menossa kauas pois karkuun vaan entistä suuremmalla vauhdilla kohti. Olen hieman huolissani että lyön pääni – en käytä kypärää – ja herään nähden ihania unia vaikka tosiasiassa pääni olisi kolmessa tuhannessa sirpaleessa.
Tekisi mieli kirjoittaa paljon enemmän, mutta mitä enemmän kirjoitan, sitä määritellymmäksi tilanteen pitäisi muodostua, mutta entäs jos ei muodostukaan? Silloin sanoiksi hahmotetut ajatukset tuntuvat lähinnä ansoilta eikä pelastusrenkailta.
Nyt en osaa kuin odottaa, ehjänä ja hyvänä, tietäen etten mene koskaan lopullisesti rikki kuitenkaan. Kunhan palaset laskeutuvat lähelleni, niiden kokoaminen kestää kerta toisensa jälkeen vähemmän ja vähemmän aikaa. Lainaan erästä lasipurkkia jos tuntuu että aika loppuisi kesken.
Se mikä ei tapa, vahvistaa. Niinhän se eräs miekkonen sanoi. Jotkut sanovat, se mikä ei tapa, sattuu aivan perkeleesti. Antaa sattua, nyt on tunne että se suomalainen menee tosiaan vaikka läpi sen saman harmaan kiven niin kuin aina ennenkin, mä kestän mitä vaan kuinka kauan vaan. mä ainakin yritän kestää kaiken tarpeellisen.
No pain, no gain. Ei tuskaa, ei juhlaa.
Niin, ja tosiaan, ei mun tätä pitänyt kirjoittaa.