Päivä-arkisto: 13. Kes 2006 ↓

Elämä on kuin pumpulia, joskus siihen putoaa, joskus putoaa ohi, pumpuli on silti aina pehmeää.

Olen kuin huono jojo, koskaan ei tiedä onko naru pysyvästi jumissa.

Rasvattu umpisolmu on silti umpisolmu.

Oloni on ontto kuin kaivos. Tuntuu että mikäli huterat ja vanhat tukipalkit pettävät, seinät kaatuvat sisään, tai sitten palkkien kestäessä, on vahingossa louhittu liian syvään ja pohjavesi syöksyy sisään, täyttäen kaiken kylmällä vedellä. Joko pimeää ja tunkkaista, tai pimeää ja kylmää ja märkää. Pääsisinkö itseäni karkuun.

Tiesin näin käyvän.

Ihmisillä, homo sapiens sapiens, odotusaika on noin 9 kuukautta. Kun ottaa huomioon luonnon kiertokulun, joksi siis itse miellän vuodenaikojen vaihtelun tuoman sääilmiöiden ja muiden maapallon sijainnin aurinkokunnassa tuomien vaihteluiden viemän ajan, eli vuoden, ja tähän suhteutettuna tuo odotusaika on siis 3/4 täydestä kierroksesta, voi sanoa että odottavan aika on pitkä.

Tähän, mielestäni hyvin pohjustettuun tilanteeseen voin nyt sitten todeta, että odottavan aika on pitkä. Aina tarvitse tosiaan olla kyse lapsen syntymästä, eikä tuo valitettavan sopiva sanonta luultavasti ole tosiaan tästä pohjustuksen määrittelemästä “pitkästä ajasta” syntynyt, sainpahan vain aatoksen, enkä nyt pelkkää sanontaa viitsinyt merkinnäksi paiskata.