Mulla taitaa olla tri-polaarinen luonteenlaatu. Ei mikään arkinen bi-polaarinen tai sellainen pelkkä polaarinenkaan 
vaan tämmöinen joka menee kolmen eri kulman välillä kuin elohopea suprajohtavilla stereoideilla piikitettynä.
Okei, ei niin nopeasti, mutta ilmeisen perusteettomasti, tai ainakin yrittäessäni ajatella mielentilanmuutoksiani edes hieman pääkoppaani kauempaa, tuntuu että bi-polaarisella mikään ei tuntuisi miltään ja kaikki tuntuisi kaikelta, mutta kun mulla on sitten vielä kolmaskin, sellainen kvanttifysiinen olotila jossa en siis ole kumpaakaan mutta silti molemmat kolme.
Kryptistä tekstiä taas juu niin varmaan, mutta eipä tämä mikään Aapinen olekaan josta kaikki teksti on helposti tajuttavissa. Okei, osa voisi olla.
Taidan olla jälleen yksin, tarkoitan siis ilman edes hypoteettista ajatuksieni projisoinnin kohdetta. Näin ainakin tuntuu olevan, tiedän että… eipäs, kun en tiedäkään.
Onkohan se tämä kuumuus vai mikä tässä päässä mättää, pitäisi varmasti ensi kerralla kirjoittaa kuulalaakerin kuulien purkuohjeita, voisi tulla vähemmän epäsekavaa materiaalia.
Italianreissuunkin on iltaa vaille viikko, ja into pienenee sen sijaan että se kasvaisi. Missä täällä on virtakytkin.
Niin ja ihan vain jottei unohtuisi se mitä en ole vieläkään toteuttanut oikeasti, niin saatanpa laittaa blogini myyntiin hyväntekeväisyyteen. Älkää lukeko tätä kovin kauaa.
