Varoitus, seuraava merkintä saattaa sisältää materiaalia joka tulisi lukea/sisäistää katkeruus/ylimielisyyssuodattimien kautta.
Kaikki te lukijat joilla menee hyvin siksi, että vanhemmillanne meni hyvin, suksikaa kuuseen. Jos teidän hyvinvointinne johtuu suurelta osin, tai edes joltain osin siitä, että vanhempanne ovat hyvätuloisia, suksikaa vaikka katajaan. Kategorisesti, en pidä teistä yhtään.
Vihaan rahaa, tästä päivästä alkaen, päättyen hetkeen jolloin en enää vihaa rahaa. Pyydän anteeksi kaikilta niiltä, joille vähäkin saatu raha merkitsee viikon maitoa tai viikkoa ilman maitoa, mutta päädyin tässä tunnetilassani tuhoamaan 20 euron setelin käyttämättömään kuntoon ja tätä kirjoittaessani en tiedä saanko/sainko siitä kuvan merkintäni visuaaliseksi tueksi. 20€ on joillekkin mitätön summa, mutta joillekin suuri. En halveksu rahan arvoa, halveksun rahaa.
Mieleni tekisi olla paljon jyrkempikin mielipiteissäni, mutta en siihen kykene syystä että olen pelkuri. Ihmiset jotka saavat satoja tuhansia euroja vuodessa palkkaa ja palkkioita, miksi he sen saavat? Miksi siitä ei menisi nykyistä suurempi osa niille, keillä ei ole tuloja lainkaan?
Itse saan 30-40 tuhatta euroa vuodessa palkkaa, ja mihinkä se sitten meneekään? Asuntoni maksamiseen, luottokorttini maksamiseen (eli täydellisen turhuuteen) ja omaan elämiseeni. Kuka on ansainnut elintasonsa? Missä tilanteessa elintasonsa ansaitseminen menee jo utopistisen optimismin puolelle? Ei kukaan tarvitse miljoonien eurojen vuosituloja.
Äveriäät, rikkaat, “liian hyvin toimeentulevat” haistakaa paska. Kimi Räikkönen, haista sinäkin ummetus, jos et asu Suomessa, pysy todellakin poissa Suomesta rahoinesi.
Ai tämä on vain kateellisen avautumista? Hyvä, ottakaakin tämä teksti sellaisena, haluankin tietää mikä ei enää ole kateellisen surkuttelua. Minulla menee taloudellisesti kiitettävästi, vain idiootti olis kateellinen haaveidensa perusteista.
Raha todellakin haisee, osaan kyllä itsekin tottua jo sen löyhkään, tosiasiassa pidän sen käyttämisen synnyttämästä kärystä, mutta kun ne perkeleen jyvät erotetaan niistä saatanan akanoista, en todellakaan innostu rahan määrästä. Paskokaa kipinöitä raharikkaat! Maksakaa veronne ja olkaa todella hiljaa.
Tähän liittyy osin se, miksi olen altis viihteellä ollessani tarjoamaan, kyse ei ole siitä että minulla olisi liikaa rahaa, vaan siitä että minulla on aivan pikkuisen enemmän kuin juuri ja juuri tarpeeksi rahaa. Perkele, jos jollakulla ei ole, ja minulla on, pitäisikö minun tehdä omista seteleistäni peitto ja odottaa muiden paleltuvan? Onko se omahyväistä vai altruistista? Mitä? Perkele!
Nyt kun tunnustusherkkyys tuntuu olevan vaikenemiskynnystä korkeampi, pyydän anteeksi muutamilta henkilöiltä. Esimerkiksi Tanja, sinä mediatutkija, anteeksi että vaikenin selittämättä. Öh, menipä vaikeaksi tämä anteeksipyytäminen. Äiti, anteeksi etten kyläile useammin, ja anteeksi lukijani, että tämä äidiltäni anteeksipyytäminen tuntuu vesittävän kaiken muun. Kaikki naiset joista pidän paljon, paljon, anteeksi että pidän teistä enemmän kuin te pidätte minusta 
. Pari vielä olisi kai, mutta pihtailen.
Hyvin paljon houkuttelisi sulkemaan kommentointimahdollisuudet näistä avautumismerkinnöistä.
update: Onpa tullut tekstiä yöllä, onneksi kaikki viettävät juhannusta ja tämä jää lukematta… kunhan vain kirjoitan äkkiä lisää merkintöjä.
update:Tuli sitten pakonomainen tarve hieman sensuroida tätäkin.
Satsmann kommentoi:
On se hurja…perrtpäissään mennyt riehumaan
ja kiitos sauna openin päätteeksi tarjoamastasi pitakedapista
Kuraattori kommentoi:
Mitään en ollu ottanu, en nyt enkä ees kohta.
Tanja kommentoi:
No voe hyvä ihminen! Otit sitten tosissaan ja menit avautumaan (ja tämä ei nyt ollut viittaus alkoholinkäyttöösi vaan sanonnan otit ja menit väärinkäyttöä). Älä huoli vaikenemisesta — ei kai kannata väkisin mitään kirjoittaa jos ei minkään sanominen tunnu sen arvoiselta. Ja jos joskus alkaisi tuntua toisenlaiselta, meili on se sama
Ja välillä tekee muuten todella kivaa elää hetken off-line.
Tukiopetuslapsi kommentoi:
“Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla voi valita mieleisensä kurjuuden muodon.” Idea tuohon on varmaan esiintynyt muuallakin, mutta ainakaan pikaisella Googlaamisella ei alkuperäistä lähdettä löytynyt. No, voin minä tuon nimiini ottaa.
Olen melko lailla samaa mieltä rahasta. Monet asiat ovat hauskoja vain siihen saakka, kunnes ruvetaan puhumaan rahasta. Ihmiset alkavat silloin ottamaan asiat liian tosissaan, teroittamaan puukkoja ja etsimään selkiä.
Marinadi kommentoi:
Minähän olen usein kaveriporukan porvari: minulla on korkeimmat tulot (useimmat kaverit ovat päätoimeltaan opiskelijoita), joka oikeuttaa tähän titteliin
. Niinpä minusta on luontaista maksaa välillä kaljat tai olla pankkikortin vinguttaja taksikyydeissä.
Uskon tässäkin siihen, että tekemällä hyvää muille saa paljon itselleenkin, ja mikäs sen parempaa rahankäyttöä kuin muiden ilahduttaminen!
zig kommentoi:
Mut silti. Joskus se vaan tuntuu siipeilyltä.
Kuraattori kommentoi:
Joo mä olen Zig huomannut…
Ja Marinadi, aivan, jos sitä rahaa ei kuitenkaan ns väkisin olisi säästämässä, miksi siitä “kuuluisi” nauttia yksin.
Petja Jäppinen kommentoi:
Mulla on ollut rahaa ja mulla ei ole ollut rahaa.
Silloin kun minulla oli rahaa, en tarvinnut sitä, ja kun minulle ei ollut sitä, se oli erittäin tarpeellista.
Tästä olen huomannut että köyhällä pitää aina olla rahaa.
Kuraattori kommentoi:
Totta, ja koyhan ei kannata osta halpaa jne.