Olin äsken katsomassa formulakisaa, se tähän taustan taustaksi kerrottakoon. Siinä telkan päristessä edessäni, huomasin työpaikan taukotilan pöydällä Wikipediasta tulostettuja artikkeleita kokaiinista, heroiinista ja kannabiksesta/marihuanasta. Lisäksi työkaverini, tai no henkilö samalla työpaikalla, kävi läpi aiempia Meksikon-matkojensa lomakohteita myös minulle niistä kertoen.
Nämä osatekijät yhdistettynä suuren luokan nälkään ja päättyneen viikon kummalliseen väsyilyyn ja mielialoihin, saivat pääni pähkäilemään omituisia ja tunsin oloni sellaiseksi, etten ole se kuka olen. Formulat eivät tässä cocktailissa toimittanut kuin korkeintaan korkean lasin reunalla lepäävän sitruunasiivun virkaa, mutta häiritsi toki osaltaan muiden tekijöiden hahmottamista analyyttisemmalta kannalta.
Kokaiini ei kuulemma aiheuta fyysistä riippuvuutta, selvä, vahva mieli siis saattaisi halutessaan pyrkiä eroon riippuvuudesta ilman ruumiin kärsimyksiä, Meksiko, selvä, tequilaa ja bileitä jotka kestävät 3 yötä peräkkäin ilman että yksikään päivä niitä keskeyttäisi, selvä, minä, haaveiluun ja unelmointiin erittäin herkästi sopeutuva taivaanrannanmaalari, selvä, elokuvaharrastus joka on tuonut silmieni eteen enemmän kuin muutaman gringo-leffan, selvä, ja sitten mielikuvitus joka ei tunne mitään rajaa.
Tunsin herkistettyä huolta siitä mitä olisin tehnyt, tai mitä tekisin jos en olisi näin laiska. Äsken tämän oikoluettuani sain todettua minulle ja itselleni, ennen pizzan tilaamista ylitöihin, että jos olisin nyt elokuva, olisin arthouse-väkivaltainen film noir snuff-elokuva.
