Melko huimaa, Blogilistan tilaajamääräni huippulukemat olivat jossain vaiheessa 29, muistan (lunttasin kyllä) kuinka maaliskuussa kirjoitin tilaajamääristäni ja kuinka halusin tuon tilaajamäärän näkyviinkin (sittemmin poistunut tuo tilaajamäärän näyttäminen) ja nyt on hidas suunta alaspäin tuosta huipusta näkyvissä.
Hetken harmittelin kun tuo 29. tilaaja katosi, 28. ja 27. katoaminen jäi varsinaisesti noteeraamatta, tilaajamäärä vakiintui 26:een pitkäksi aikaa, mutta tänään huomasin että taas on yksi lammas kadonnut karsinasta. Jotenkin se silti riemastutti, tuntui että haa, nytpä on kirjoitettu jotain mistä joku ei tykännyt, esimerkiksi. Tämän voi nähdä positiivisena siitä syytä, että tietää ainakin ettei tekstit ole tasapaksua harmaata muhjua jotka eivät herätä mitään lukijan päässä.
Lisäksi, tilaajien väheneminen korostaa itselläni tunnetta etten kirjoita lukijoita varten, koska tavallaan haluaisin näin olevan tosiasiallisestikin. Tämä ei ole uutisointiblogi, neulontavinkkiblogi eikä mitään sinne päinkään, tämä on rönsyilevä oma blogi. Melkein Blogi. Silti, tervetuloa vaan uudet tilaajat ja tervetuloa pysymään vanhat tilaajat, ja tervemenoa pois lähteville.
Kiitokset kommentoiville lukijoille ja kommentoinnista pidättyville lukijoille, kiitos spammikommenttien jättäjille, tuleepa moderointiin edes jotain, ja kiitos niillekin jotka pysyvät poissa häiriköinnin sijaan. Olen ollut tyytyväinen huomatessani että blogini on rauhallinen ja tasainen, ei ehkä aiheidensa puolesta, mutta kaikilta muilta osin. Melkein ainakin.
Ai niin, tilaajalahjoja? No en minä nyt niin rikas ole.
SusuPetal kommentoi:
Höh, tilaajalahjana voisit kyllä päivittää Pensselin Kapinaa.
rahi kommentoi:
Isi aja hiljaa…
Kuraattori kommentoi:
Siinä oot kyllä aivan oikeassa, syytäkin olisi ja inspiraation lähdekin kyllä.
Kuraattori kommentoi:
Rahi, jaahas. Juu.
johannes toinen kommentoi:
Kiitos kun kiitit meitä kommentoijia, mä otin kyllä nyt vastaan paljon isomman kiitoksen kuin muut kun kommenttejakin on enemmän. Mutta joo mä olen hyvä. Olipas taas hieno ja hyödyllinen kommentti
Niin ja sanotaan vielä että hyvä ku jaksat kirjottaa jotain mitä mäkin jaksan kommentoida kun ei mulla muuten koskaan mitään asiaa olis.
Kuraattori kommentoi:
No eihän sulla ois mitään asiaa joo muuten.
Tukiopetuslapsi kommentoi:
Tätä blogia lukee ihan mielikseen, jotta on edes vähän hajulla siitä mitä on menossa. Kavereiden kuulumiset on parempi lukea blogilta kuin Alibista tai katsoa Poliisi-TV:stä.
Kuraattori kommentoi:
Varsinkin kun luultavasti allekirjoittanut on melkoisen tuppisuu kavereiden suuntaan kuulumisien suhteen. Tosiaan, tämäpä onkin kätevämpää, kun tuttu kysyy mitä kuuluu, leikkaaliimaan vain blogini URL:n.
Tanja kommentoi:
Tästä tulee ihan vähän (tosi vähän) mieleen tänään Hesarissa ollut Wikipedia-nörtin haastattelu, jossa kerrottiin, että kun haastattelija kysyi miehen taustasta, tämä näytti kotisivunsa. Kun kysyttiin työpaikasta, kaveri avasi työnantajansa sivut. Tätä voisi tosiaan laajentaa niin, että kun kuka tahansa kysyy kuulumisia, niin voisi äänettömän eleettömästi näyttää bloginsa. Jos siis on koneella. Jos ei ole, voisi sanoa: Käy mun blogilla. Ja siitä eteenpäin vastuu on sillä kävijällä
Kuraattori kommentoi:
Aivan niin kultaseni, juuri niin kuin joko kerroin tai jätin kertomatta äsken. Ja myös kyllä, yövuoron jälkeen ensimmäiseksi paras idea ei ole Aamunaamat. Näköjään.
Tanja kommentoi:
Jaahas, joo, “aamunaamat”…. ja kommentti on kirjoitettu vähän ennen klo 18? Aikamoiset näköjään olivatkin ne. Ja huolestuttavalta kuulostaa tuo lirkuttelusi vieraille naisille, oletko varma ettei sun kuuma deitti osu tänne tarkastamaan sun kuulumisia muru?
Kuraattori kommentoi:
Ai niin, hys hys nyt.