(Hiirellä suuremmaksi…)
Keikka siis takana, ja kotimatkakin jo suoritettu. Ilmeisen ajoissa tehty valinta musiikin nautintapaikaksi osoittautui oivalliseksi, nimittäin Stockholm Diskotekin parvella oli sen verran tilaa että etureunasta näki mainiosti koko lavan. Vaikkakaan nähtävää ei valtavan paljoa ollut.
Pääosan esiintymisestä hoiti kolme miestä, joista keskimmäinen tuntui olevan ns keikkasoittaja, ja sitten toinen namikoiden vääntelijä oli kaksikon eli Underworldin toinen jäsen ja sitten lähes tauotta lavalla heilunut kaveri oli se toinen jäsen siitä samasta kaksikosta. Tämä heilunut kaveri myös lauloi niissä kappaleissa joissa jotain laulua edes oli, esimerkiksi Cowgirl, Born Slippy, King of Snake jne. Settilistaa en tiedä.
Underworldin musiikin “soittaminen” näytti lievästi omituiselta, sillä koko musiikin ollessa 100% koneellisesti tuotettua, en oikein käsitä mikä rooli artistille lavalle jää, sillä mistä tietäisin ettei musiikki tule kokonaan kovalevyltä myös live-esityksessä. No siltikin, kyllähän siinä nämä kaksi namikoiden vääntäjää kovasti kaikkea puuhasivat, ja laulaja kovasti lauloi ja nostatti fiilistä.
Se fiilis olikin melkoista menoa, nimittäin niinä muutamina hetkinä 2.5h soitannan aikana jolloin musiikki taukosi kokonaan ja laulaja huudatti yleisöä, otti jopa korvamonitorit pois, niin huuto ja vihellys oli kirjaimellisesti korviahuumaava, sen verran kova meteli yleisöstä lähti että pidin käsiä korvillani. Soitannan aikana en kyllä ollut jälleenkään varautunut korvatulpilla.
Mielettömän hieno efekti syntyi puolivälin jälkeen kun koko sali tungettiin täyteen savukoneen savua ja sitten lavan keskellä ylhäällä takaosasta sytytettiin vihreä laser-valo joka teki kaikenlaisia kuvioita ja pintoja savuun. Ehkä näistä tulee vielä kuviakin tänne kunhan kaverin kännykkäkameran tuotoksia posti kuljettaa allekirjoittaneelle. Tosiaan, Paha Humanisti, kiitos jo etukäteen kuvista, sekä jälkikäteen seurasta. Niistä kuvista nyt ei toki ole lupaa paljoa odottaa, mutta vähän kuitenkin.
Eräs ongelma kohtasi minut parvelta kaiteeseen nojaamasta, nimittäin nukahtaminen. Musiikissa oli taatusti desibelejä riittävästi herättämään kuurojakin, mutta minäpä nukahdin muutamia kertoja ensimmäisen tunnin verran kuunneltuani. Tämä ei johtunut alkoholista laisinkaan, vaan siitä että olin herännyt jo klo3 lauantai-aamuna enkä edes junassa saanut torkuttua pahuksen oikoradan vietyä hyvää uniaikaa matkasta pois. Tuo nukahtelu tuntui kieltämättä ikävältä siinä kaiteeseen nojatessa, väsymys oli erittäin rasittava. Tämä ongelma poistui onneksi keikan loppuajaksi haettuani Red Bull-juoman. Väsymys tuli kyllä hyvinkin pian keikan jälkeen takaisin ja niinpä bussiin päästyäni ei kestänyt kauaakaan kun jo nautin erinomaisen istuimen tarjoamasta mahdollisuudesta nukkua.
Nyt sitten painelen unien maille. Nukkumaan meneminen on siitä metkaa, että yleensä sillä nyt ei niin ole väliä mihin käy nukkumaan, mutta se mistä herää on paljon tärkeämmän tuntuista. Ja mikään ei ole niin mukava paikka herätä kuin oma sänky.
Latautuu ...
