Joskus tuntuu tältä, tietää mitä pitäisi tehdä, miten sen voisi tehdä, ja tietää senkin että jos ei tee, niin on melko synkkää, silti tuntuu mahdottomalta tehdä asialle mitään ilman sitä pientä tukea joka saisi tuntemaan että on jalat maassa.
Joskus ilman tukea
lokakuu 26. 2006 @ 11:56 | Itsestään, Just Sopivasti
Tagit:
- Damn Dam
- Virtual Server päässäni kaatuu
- Toinen luonnos alakulosta
- Jumalauta tätä käyttistä taas
- Jäin jumiin biisiin
zig kommentoi:
*tarttuu jalasta kiinni ja vetää maan pinnalle*
Kuraattori kommentoi:
Kiitoksia.
“Jalat irti maasta” tarkoitti kyllä kuvan osoittamaa tilannetta, eli tikkaat tuosta puuttuisi eikä maan pinnalle palaaminen.
Arvostan silti ajatustasi.
Hani kommentoi:
Joskus pelkkä rohkeus riittäisi.. kun vain löytäisi edes sen. Eikö..?
Kuraattori kommentoi:
Kyllä näinkin.