Eli sinne ja takaisin

Kuten joku saattoi jo huomata, pääsin lähtemään ja siis saapumaan blogipikkujouluihin. Enpä kyllä muistaakseni kauaa paikalla ollut, johtuen sekä väsymyksestäni joka aiheutti alavirettä suhtautumiseeni että muuallekin ehtimisen kiireistä. Tästä syystä en kokenut valtavan suurta elämystä blogikirjoittajiin tutustumisen näkökulmasta. Onnekseni Sun Äitis tuli takaisin ja ehdin mm. kysellä “Sun Äitis Suosittelee” lätkän käytöstä tuloksen ollessa sellainen että lisään sen tuohon kylkeen kohtapuoliin. Paikallaolijoita on jo kehuttu paremmissa blogeissa jo sen verran, että en ryhdy nimiä mainitsemaan, sen kyllä vielä tästä aiheesta haluan todeta, että paikalla oli yllättävän paljon naisia, ja taisi jokainen olla nätimpiä kuin olisin sokkona alkanut arvailemaan.

Olin kevyin varustein liikkellä eli pelkkä puku oli mukanani Lahdesta lähdettyäni. Blogijouluista päädyin muutaman mutkan kautta kantabaarini baarimikon naisystävän makuuhuoneen lattialle kirimään univelkaani pois. Siitä oli “ilo” herätä ja ryhtyä poistamaan kaikkea pahaa oloa. Jälkikäteen kuvatodisteiden perusteella samaisen asunnon keittiön lattialla oli nukkunut tai torkkunut ainakin kolme eri mieshenkilöä. Vaikka siis en blogijatkoilla ollut niin omani ainakin olivat hieman normaalista poikkeavat.

Lauantaina sitten kantabaariin matkalla törmäsin erääseen naishenkilöön Kampin torilla, ja sain ensimmäisenä vastata kysymykseen “Oleksä kännissä?” ja tämä oli siis noin puoli neljä päivällä. Vastaukseni “No se selittääkin aika paljon” tosiaan selitti mm. sen että kaikki asiat eivät oikein auenneet siinä toipuillessa. Ilmeisesti kärsin krapulan oireista myös hieman myöhemmin, sillä 1-4 siiderit vaativat kukin tunnin työstämisen, mutta lähempänä iltayhdeksää olo oli jo huomattavasti parempi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni kävin Vuosaaressa. Käytännössä ensimmäinen auto jonka näin, oli poliisimaija jonka takaovet olivat avoinna ja tästä päätellen virkavalta ei ollut vain maisemia ihailemassa. Reissuni kesti suurinpiirtein tunnin, ja tokkopa sitä heti alkuun suurempaa annosta olisi kestänytkään.

Koska pidän omasta sängystäni, etenkin edellisillan tapahtumien jälkeen, päädyin lähtemään jälleen yöbussilla Lahteen. Ei ole mitään suurta herkkua väsyneenä, janoisena, nälkäisenä ja levottomilla jaloilla varustettuna tuijottaa bussin kelloa sen hitaasti lähestyessä saapumisaikaa.

Tämä Helsingissä ravailu näyttää taas toistuvan keskimääräistä useammin, ja parin viikon päästä aion ottaa Hurinan kutsun vastaan vuodenvaihtumisen juhlistamiseksi.

Nyt sitten pääsen vihdoin unille, ja uskokaa pois, teen kaikkeni jotta uneni eivät lopu heti ensimmäiseen heräämiseen. Avot.