Juuri hetki sitten olin kirjoittanut ohikiitävän heppoista analysointia Helsingissä rientämisestäni, ja tänään sitten taas altistan itseni tuolle uudelleen, siirtymällä oikorataa pääkaupunkiseudulle jo kolmannen kerran joulukuun aikana.
Kieltämättä on mielenkiintoista, että tämäkin lähtömahdollisuus ratkesi vasta 5 minuuttia töistä lähdettyäni, siis se että saan huomisen vapaaksi, ja se että nyt olen lähes intoa täynnä jälleen. Saa nähdä tuleeko jälkikäteen taas after-high-blues.
Tuli tai ei, olen luonteeltani näin, ensin huvi ja sitten sakot. Eli Varjopikkujouluilijat, siellä näkyy. Ja tällä kertaa en ole puku päällä.
Latautuu ...
