Kuukausi-arkisto: Tammikuu 2007 ↓

Kunhan herään uudestaan ja paremmin Hurinan lattian patjalta, kirjoitan, ehkä, mainiota raporttia melko mainiosta illasta. Tunnustetaan sentään jo tässä vaiheessa hyvin esille tullut viihtyvyys ja riittävä väkimäärä JA inhimillinen määrä juomisia. Kiitokset nyt kuitenkin emännälle, siltä varalta että loput jää paikallaolijoiden iloksi vain.

Pääsin sitten eilen saapumaan paikalle Hurinan emännöimiin uudenvuodenjuhliin. Oli kyllä sen verran kivaa ettei harmita lainkaan. Paikalla näin/tunnistin ainakin Hurinan, Cybbiksen, Viiman, Marinadin, Niken, Jarkon, PA:n, Joonaksen, Virkanaisen, Illuusian ja luultavasti sitten vielä ainakin pari nimeä jotka jäi päästä matkalla kotiin. Ja toki kuulin ison nipun muita nimiä, mutta jotka eivät kenties blogeja kirjoita tai sitten en kuullut edes sitä nimeä.

Itselläni oli tosiaan siis mukavaa ja vihdoin tuntuu siltä että olen oppinut rauhoittamaan juomista myös seuraavaa päivää ajatellen, eikä niin kuin viimeistä päivää. Hurinan sohva sai nauloista, Illuusia tuntui naulaavan kuin parempikin puuseppä, oma naulani meni vinoon lähes heti. Marinadilla oli jälleen peilipallokorvakorut, ihan kivathan nuo, myös kuvien perusteella. Hurinan Aikuisen Ystäväkirja (vast.) jäi itseltäni aloittamatta vaille täyttämättä, ehdin nimittäin juuri ja juuri nimeni ja ikäni sinne kirjoittaa kunnes päädyimme lähtemään ulos katsomaan paria rakettia ja sitten baarin sisätiloihin ja takaisin palattuamme en muistanut koko kirjaa, täytyy ensikerralla sitten. Onneksi sinne baariin menimme ajoissa, ei tarvinnut hetkeen kärsiä ruuhkasta eikä suurista jonoista.

Näistä juhlista tuli jälleen mieleen se, kuinka positiivisella asenteella Hurina jaksaa järjestää ihmisille tilaisuuksia ns. ahtautua yksiöön. Itse menin laskuissa sekaisin heti aloittamisen jälkeen, mutta kuulin että ainakin jollain hetkellä vieraita oli 34,5.

Niin tähän sitten vielä, kiitokset kaikille jo melkein tutuiksi tulleille kasvoille, kiitokset uusillekin kasvoille, esimerkiksi Virkanainen oli mukava tavata muistaakseni nyt vasta ensimmäisen kerran. Paikalla oli toki muitakin mukavia naisia, esimerkiksi se eräs kultaisiin bond-teemavaatteisiin pukeutunut punapää jolla oli oikein kiinnostavat verkkosukat jalassa mutta jonka nimi hukkui, taas. Ja miehetkin olivat tosiaan paikalla. Tähän sitten päättyikin joulukuuni, joka sujui hyvin pitkälti Helsingin viihteessä vierailujen merkeissä. Jokaisena viikonloppuna/perjantaina olin edes käymässä.

Kuulemma perinteenä on pohtia mennyttä vuotta. Hyvinä asioina vuodesta 06- jäi muistiin työsuhteeni vakinaistaminen alkukeväästä. Italianreissu oli sekin loistava, kuten loppuvuoden Amstedamin matkakin. Uusia tuttuja taisi tulla niitäkin muutamia, lähinnä siis tuolta blogin puolelta, Helsingin suunnalta. Ihan kaikkia hyviä asioita ei näköjään voi sitten muistaa eikä luetella, joten seuraavaksi joitain vähemmän hyviä. Eli alkuvuodesta (helmi-maalis) meni yksi erikoinen suhde kivikkoisille karille, onneksi ei sentään välit menneet poikki. Tuota… ei niitä huonojakaan enää taida muistaa kunnolla. Vanhoja asioitahan ne, suottapa kaivelemaan. Toivottavasti tämä vuosi tuo parannuksia moniin kohtiin omalla sarallani.

Nykänen osui niin kohdalleen, uskoakseni täysin tietämättä ja yhtä täysin vahingossa sanoessaan että elämä on ihmisen parasta aikaa. Vuosi kerrallaan.

Seuraava hyppäsi esille eilisissä keskusteluissa joten pakko se on tänne laittaa. Osittain dramatisoitu.

-Suuttuiskohan Hurina jos tuuletusta parantais heittämällä noi ikkunat alas?

-No mä voisin sanoa ettei se ollu tämänkään vuoden kutsulistassa.

Kiitokset keskustelusta sille eräälle sieltä jostain kommuunista, ja sitten tuo toinen olen minä. Kumpi on kumpi, se jääköön tästä pois

Tämä nyt on päivän myöhässä joten kauheasti sori.

1. Missäs olit eilen yöllä kun vuosi vaihtui? Mitä teit?

Snelmanninkadulla (ilmeisesti) lähellä senaatintorin kulmaa. Odotin että se vuosi vaihtuisi ja sitten baariin.

2. Teitkö uudenvuodenlupauksen?

Tuota, en tehnyt. Ei tuntunut ajankohtaiselta.

3. Minkä kouluarvosanan antaisit vuodelle 2006 (kerro myös miksi)?

7+. Tapahtui vain keskimäärin vähän ikäviä asioita, toki oikein ikäviäkin, mutta myös positiivista jäi paljon mieleen mutta ei riittävästi, siksi tuollainen mediaaninen arvosana.

4. Mitä toivot vuoden 2007 tuovan tullessaan?

Lisää sitä samaa. Uusia ystäviä esimerkiksi, se olisi hienoa.

5. Mitä toivot että vuosi 2007 ei tuo tullessaan?

Onnettomuutta, siis onnellisuuden poissaoloa. Ja toki onnettomuuksiakaan ei mielellään saisi olla. Eikä sairauksia kiitos.

Skrubulta, kuinkas muuten.

Katsoin äsken Children of Men elokuvan, tulee kohta ainakin Finnkinon elokuvateattereihin. Elokuvassa tapahtumapaikkana ja -aikana on Lontoo ja Bexhill ja näiden välinen maaseutu vuonna 2027. Ihmiskuntaa on kohdannut hedelmättömyys ja lapsia ei ole syntynyt lähes 19 vuoteen. Paitsi sitten tietenkin elokuvassa. Clive Owen päätyy puolustamaan raskaana olevaa nuorta naista.

Kiinnitin huomiota siihen, että vaikka 2027 tuntuu olevan kaukana tulevaisuudessa, elokuvan miljööt ja lavastukset olivat todentuntuisia eikä mitään ihme keksintöjä juuri loistanut mistään. Ilmeisesti täytyisi kuvata jotain 2300 vuonna tapahtuvaa elokuvaa jotta lähes mikä tahansa vimpain tuntuisi olevan kuin kotonaan ja tässä siis se sudenkuoppa vältettiin sopivasti.

Elokuvan juoni ei sinänsä ole kovin uusia piirteitä sisältävä, sellaista elokuvaa ei taida enää tullakaan, mutta aiheen takia oli mielenkiintoinen kyllä. Siis elokuva.

Porkkanamerkit™

Yksi tippui pois lopulta varsin yllätyksettömästä juonenkulusta, toinen eräästä juonenkäänteestä jota ei toki voi mainita spoilaamatta, mutta jota käytetään nykyisin jo liikaakin. Vaikka Julianne Moore ei ole suurimpia suosikkejani, hän on silti ihan nätti, siitä yksi plusporkkana. Myös Michael Caine suoritti osuutensa miellyttävästi. Eikä Clive Owen sekään paska ollut, mutta eipä taida oskaria™ [sic] saada.

Eilen tuntui taas jostain syystä siltä että olin törmännyt johonkin sosiaaliselta vaikuttavaan voimakenttään. Olo oli sinänsä tuttu, tuntui siltä että taas kimpoan takaisin yksin olemiseeni ja sulkeudun. Tajusin kuitenkin että niin käy jatkossakin aina, ellen nyt esimerksi tästä tilanteesta huolimatta jatka eteenpäin. Ikään kuin unohtaisin tuon esteen vaikutuksen. Tiedän kyllä että se lienee itselleni hankalaa, mutta toivottavasti edes hitaasti onnistuisin siinäkin.

Olen lähes koko ikäni tullut ja joutunut tulemaan yksin toimeen, yksin olemisesta on tullut origo johon on automaattisesti palattu aina kun ensimmäisen tai toisen koordinaattipisteen jälkeen ei löydykään jatkoa suunnalle. Eilen tuntui että olin ehkä jo neljännessä pisteessä ja sitten jatko tyssäsi. Tämä ajatus jatkamisesta tarkoittaisi sitä etten taas valu origoon, vaan pysyn paikallani kunnes jatkoa seuraa.

Nyt kun tuolla Helsingissä on tullut törmättyä joulukuun aikana varmastikin yli kymmeneen blogaajaan, useimpiin enemmän kuin kaksi kertaa, on itselleni muodostunut lieviä ongelmia jatkaa aiempaan tapaan kirjoitteluani. Lähinnä siis itsestäni kirjoittaessani. Tämä blogi kun on sekoitus itseni pohdiskelua ja avautumista sekä harrastuneisuuteeni liittyviä asioita. Siis suuresti henkilökohtaisia ja sitten ei yhtään henkilökohtaisia. Sekoitus on kuin purukumi ja suolakeksi. Erikseen nautittavia tilanteista riippuen, mutta kun ne sekoittaa, tulee todella epämääräinen massa josta ei saa enää mitään irti eikä selkoa.

Täysin nimettömänä kirjoittaessa ei ole sellaista tilannetta, että tietäisi kuka lukee. Nyt on useampi mahdollinen lukija saanut kasvot, ei sillä että olisin sitä pyrkinyt välttämään, mutta tilanne tuntuu muuttuneen jälkikäteen.

Ja niin, tiedän että tämä jälkimmäinen osio tästä merkinnästä on melko puutaheinää pohdintaa. Se vain tuo itselleni esiin tilanteen jossa pääsen miettimään ns. terapiana tapahtuvan kirjoittamisen loppumista ja ihmisten kohtaamista, tai toisinpäin.

Sain äsken, töissä ollessani ajatuksen joka toivottavasti johtaisi moneen hyvään asiaan tulevassa elämässäni. Suurin osa ongelmista tai ns. ongelmista johtuu yleensä siitä etten tee asioita heti. Niinpä mietin, että mikäli vain onnistuisin vastaamaan sanoilla ja teoilla kysymykseen Mitä voin tehdä nyt/heti? niin olisin huomattavasti tyytyväisempi itseeni. Tätä täytyy yrittää käytännössä.

Esimerkiksi, nyt voisin heti siivota potkulautani. Aion kyllä katsoa kesken olevan elokuvan loppuun, mutta nyt heti sen jälkeen.

edit: Siivosinkin sitten sen potkulautani. Mieletöntä.

Raakel Lignell katkera rattijuopolle
-IS

Itse olen katkera yhteiskunnalle joka tuntuu olevan täysin kädetön ottamaan tarpeeksi esille rattijuoppojen rangaistukset siihen saakka kunnes joku julkkis kärsii asiasta. Tiedän että niin ne pyörät pyörii, mutta minkä takia! Pitääkö tässä vielä odotella että pääministeri, tai jopa meidän überhybris Puhemies joutuu rattijuopon auton eteen ennenkuin asiasta nousee riittävä haloo. Jos vasta sitten jotain tapahtuisi, niin se olisi kyllä väärin sekin. Koko julkkisyhteiskunta on väärin.

Jumalauta.

Addressi kokiksen happoisuutta vastaan

- Mikä järki siinä on, että limusta tehdään liian happopitoista moiseen urotekoon?, adressissa kysytään.
-IS

No jo nyt on perkele taas. Moinen uroteko? Minkä jälkeen typerien temppujen epäonnistuminen on ollut syy muuttaa jotain joka on vain oikein? Ei jumalauta, tässähän repeää koko peliverkkarivarasto. Taidan hakea laastarin siltä varalta että puhkeaa suoni päästä. Pitäisiköhän jäätelövalmistajien laskea jäätelöidensä lämpötilaa myös ettei vaan jäädy hampaat kellään.

Mitä vittua Suomi, olen kyllä tiennyt että Suomi on yksi Euroopan jenkkiläistyneimmistä maista, mutta voisi sen sikäläisen typeryyden jättää kyllä kokonaan pois, jooko? Ja tunnustan kyllä että tarvitsisin hieman suuremman julkaisukynnyksen näille kitinöilleni.

No edellisestä olikin jo niin kauan…

Jahas, en muista oikeastaan mitä olin suunnitellut täksi viikonlopuksi, mutta äskettäin heräämisen jälkeen sain meseviestiä Lohjalta että sauna ois valmis. Uudessa talossa ja hetivalmis kiuas, eli siis kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti valmis. Ja kaverin kyydillä stadista perille, eli vasta viides viikonloppu jolloin lähden etelään.

Olisikohan jo kohta syytä etsiä asunto ja ansaitsemiskeino lähempää Helsinkiä.

Rome tv-sarja jatkuu jälleen. Galacticaa, Prison Break ja Weeds sarjoja odotellessa voi sitten aloittaa taas yhden sarjan jatkamisen. Ensimmäinen kausi oli oikein kiva, saa nähdä kuinka Rome porskuttaa toiselle kaudelle.

Kriisipuuro, Nikke ja skrubu, siis ainakin, ovat tämän jo tehneet. Minä myös, ja lisäsin nuo detskut sitten ihan omaksi huviksi ja lukijoiden vaivaksi. En ryhdy kyllä kovin vahvasti kiistämään testin tuloksia omalta kohdalta.

THINK YOU’RE SEXY????

Even though you are sexy, both men and women agree that confidence and a sense of humor are very important when seeking a date or soul mate. So whether you are looking for true love or simply dating, a confident smile goes a long way.

Tämä siis täällä, tämä testi siis.

Line of Heart
	Your Line of Heart is a curved line. You are creative and sensitive. Sometimes ruled by emotions, sometimes by imagination. Sometimes you let feelings get in the way of clear thinking, and often for the better.
Girdle Of Venus
	You have the line called Girdle of Venus. Few people possess your level of passion. Your desires and needs are many and strong. An artistic nature which can be very original when given freely to expression.
Shape of Fingertips
	The tips of your fingers are round. Sometimes other people seem too slow, so you finish their sentences for them. You are bright and intuitive, with a tendency to stick your neck out too far and getting hurt.
Thumb Flexibility
	Based on the flexibility level of your thumb you are generous and open to suggestions. Flexible and friendly, original at times but willing to cooperate with the right persons. Open to experimentation and exploration.
Highest Mound
	Your highest mound is on the base if your thumb. A people person. Outgoing and going out. Likes to laugh and party. Appreciates good food, good friends, and good drink.

Kävin sitten perjantaina Lohjalla, talo oli oikein hieno, sauna oikein hieno, ja liesituuletin vielä hienompi. Sisäfile oli mainiota, taidan viedä toistekin, seurakin oli oikein mainiota, kestää toistekin.

Lauantai sitten menikin lähes tuttuun tapaan, kantabaari bulevardilla, tällä kertaa lisänä Corner josta Eerikkiin ja parvelle unimaan. Paitsi että hain sitä ennen aamuvirvokkeiksi 2 kuusipakkia.

Eilen sitten olikin jämerä väsymys töissä ja niinpä ajauduin unten maille jo kolmen jälkeen, ja palasin elävien maille hetkeksi iltakymmenen tienoilla, moikkasin ja kävin takaisin nukkumaan. Suurin piirtein 12h tuli taas nukuttua eli ihan mukavasti. Ja mukavasti nukuinkin myös.

Houkuttelevat kyllä uusintaan, nuo päiväunet, nyt nimittäin.

En ole Apple-ihminen. Broidi oli, moni muukin on, minä en. Se tässä alta pois.

Überkuul ja Schizo, näistä joita jaksoin selata, toivat esille Applen Iphonen julkistamisen. Tietenkin asiasta on lähes jokaisella itseään ja Applea kumartavalla blogilla ja sivulla, tämä ei ole yksi niistä. Puhelin… näyttäähän se ihan hienolta, siinä näyttäisi olevan jopa ominaisuuksia paljon ja se on sitten vieläpä Apple.

Tuntuu vain että Applen välineet tekevät välineille sen minkä Microsoft teki pc-käyttöjärjestelmille. Okei, paremmin sentään, eikä ihan niin väkisin. Kaikki kommunikointi/kuljetettava media on kohta Applen design-monopolin jaloissa. iTunes hallitsee kaikkea.

Itse en halua iPhonea, ja suurin syy siihen on luultavasti vain se että se on Apple, ja toinen suurin syy se että “kaikki haluaa sellaisen”.

Ominaisuuslista on toki lähes täydellinen ja vaikuttaa siltä että Apple tekee sen minkä moni muukin, mutta paremmin. Ehkä pitäisi tehdä paavoväyryset ja kääntää takkia. Joskus varmaan teenkin sen, ellei se sitten tunnu itseni petkuttamiselta.

Inhottavaa olla kateellinen sille innolle millä kaikkea mikä on iJotain™ hehkutetaan. Inhottavaa.

Katsottuani ensimmäisen kauden sarjasta 24, totesin hiljaa mielessäni että siihen se saa jäädä. Sisäisiä uskottavuusongelmia ja niin edelleen.

Nyt ryhdyin katsomaan 2. kautta ja 3, 4 ja 5 kaudet odottavat. Kiire tulee jos aion katsoa ne kaikki ennen kuin suosikkini BSG ja Prison Break jatkuvat. Niin ja Rome tietenkin, ja HBO:n sivujen mukaan all-time paras Sopranos jatkuu 2007 alkuvuodesta viimeisillä jaksoilla.

Mutta nyt jatkuu Jack Bauerin ihmeelliset seikkailut. Vielä monta tuntia.

Haa, enpä yleensä ole mikään jalkapalloihminen, mutta nyt on jokseenkin syytä ilkamointiin. Beckham lähtee pelaamaan jalkapalloa Los Angelesiin. LOS ANGELESIIN! Ja siis socceria tietenkin, ei jenkkien jalkapalloa jossa “palloa” liikutetaan käsin. (Laji jonka nimitystä en ole ikinä tajunnut.)

Suuri ja kaunis Beckham lähtee Yhdysvaltoihin ammattiaan harjoittamaan. Jokseenkin tuntuu siltä että olisin tyytyväinen ajatellessani että vihdoin eurooppalaiset, oikeat futisjengit olisivat todenneet että nyt riittää.

Syitä voi toki olla sekin että Victoria haluaa jenkkilään. Olkoot vaikka oikea syy, ihan sama tälle blogille. Vahingonilo on aina aitoa vaikka se olisi väärin perusteltua.

Katsellessani taas, tai jo 8. jaksoa 24-sarjan toista kautta, tulin ajatelleeksi tarkistaa mitä muuta tai missä muualla eräs sarjan naisnäyttelijöistä on tehnyt/ollut. Michelle Forbes oli kyseessä ja imdb antoi kieltämättä erittäin yllättäviä yhteenosumia omien kiinnostuksieni kanssa.

Michelle on näytellyt mm. seuraavissa sarjoissa: Star Trek, Prison Break ja Battlestar Galactica. Kaikki ensimmäistä lukuunottamatta todella suuria suosikkejani. Tämän lisäksi hän on ääninäytellyt Half-Life2 pelissä sekä sitä seuraavissa Episode One ja Episode Two lisäosissa.

Eipä tule heti mieleen tilannetta jossa yksittäinen näyttelijä olisi näin monimuotoisesti, ja nimenomaan yllättävästi mukana niissä asioissa joista olen kiinnostunut. Tähän ei tietenkään lueta jonkin näyttelijän elokuvista tykkäämistä tms. vaan tällaista taustalta ponnahtamista. Väittäisin mielenkiintoiseksi tätä havaintoani. Omalta kohdalta ainakin.

Olen jälleen aloittanut matkani kohti Helsinkiä. Eilen jo harkitsin sitä, oli nimittäin vapaata eilinen kuten myös tämä perjantai. Tuntui siltä etten edes osaa jäädä enää Lahteen niissä tilanteissa joissa valinta täytyy tehdä Helsingin ja Lahden väliltä.

Kuudes viikko peräkkäin kun olen käymässä stadissa. Alkaa käytännössäkin jo tuntua siltä että käyn Lahdessa vain töissä. Voisi kysyä miksi sitten en muuta Helsinkiin. Niinpä, vastauksen siihen huolisin itsekin.

Nyt yritän kuitenkin päästä takaisin kotiin aikaisemmin kuin olisi töiden kannalta pakko, eli jo lauantaina. Itseni tuntien se ei ehkä onnistu kovinkaan helposti. Lohduttaa kuitenkin tieto siitä että edes mielessäni haluan jo takaisin kotiin.

Jos maailmaa ja sen sisällä olevia ymmärtäisi paljon paremmin, kaikki asiat eivät ehkä olisikaan niin hauskan kummallisia ja pohdinnan arvoisia. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa matkaa.

Niin siis perjantaina lähdin helsinkiin. Siellä oli kyllä hauskaa, tapahtui aika monta yllättävää asiaa. Kantabaarista päädyin käymään jossain liisankadulla sijaitsevalla osakunnan saunatiloissa saunomassa ja sitten takaisin baariin. Toisessa melko tutussa baarissa tuntematon nätti ja söpö nainen suuteli näytettyäni muutaman runoni. Pikkuroban poliisiasema ei olekaan aamuviideltä auki.

Lauantai olikin sitten enemmän perusvelliä, ja kantabaarissa sain tuhottua loput perjantaina aloittamastani siiderikorista. Kuittien mukaan siis. Kävin “vahingossa” Studio 51:ssä joka oli aivan täysi ja joka sopisi paljon paremmin pikkuveljelleni kuin itselleni ja niinpä poistuimmekin sieltä hieman mukavampaan paikkaan. Siellä näin erään vanhan, (haa, itseäni vanhemman jopa), siis tutun jonka olen tuntenut kauan, yllättäen ja taas ensimmäistä kertaa sattumalta. Hän kertoi ihmeellisiä asioita äidistäni joka on ollut hieman huolissaan että kenen luona Helsingissä majoittaudun yleensä. Tämän jälkeen aivan normaalisti Eerikin kautta majapaikkaan jossa nukkumisen aloitus hieman kärsi jatkoille lähteneen väen innon vuoksi. Itse saatoin nukahtaa hieman ennen kuutta, ja heräsin hieman sen jälkeen kun jatkajat olivat jatkonsa lopettaneet.

Koko tämän reissun ajan internetyhteyteni tarjoaja oli jostain syystä saanut yhteyteni poikki joten myös Melkein Blogi oli tavoittamattomissa. Joko on yhteensattumaa että viime yönä laittamani palaute, grps-modeemin avustuksella, tuli luetuksi, tai sitten yhteys olisi korjaantunut ilman sitäkin.

Niin ja eilinen eli sunnuntai sujui Jack Bauerin merkeissä. Katsoin kakkoskautta 13h yhteen menoon. Viimeiseen jaksoon siis. Ei koukutusta juuri lainkaan, ei toki. Ja täytyy sanoa ettei James Bond kavereineen mahda CTU:n superagentille mitään. Yllätyin suuresti että pidin niinkin paljon taas 24-sarjasta. Ehkä tässä kakkoskaudessa oli hieman vähemmän sisäisiä ihmeellisyyksiä tai sitten niihin ei enää kiinnittänyt huomiota. Paitsi se ettei YKSIKÄÄN ihminen tuntunut olevan väsynyt 24h ajanjakson aikana saatika yrittänyt levätä niin että katsoja olisi sitä huomannut. Tämä luultavasti jatkunee myöhemmissäkin kausissa, luonnollisesti.

Kunhan toivun netittömyyden aiheuttamista oireista, joita vielä keksin, niin kirjoittanen hieman vähemmän. Hyvää maanantaita vaan jokaiselle. Onhan nyt maanantai?

Olen suhteellisen lyhyen ajanjakson sisällä syönyt paljon salaattia. Eräs viikonloppu itseasiassa ainoa mitä söin kotona, oli valtava kulhollinen itsetehtyä katkarapusalaattia. Lauantaina JA sunnuntaina, siis kaks kulhollista salaattia. Eilen töissä harmittelin kun olin ottanut salaattia niin vähän. Viime viikonloppuna olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa salaatti Classic Burriton tilalle Iguanassa.

Onko olemassa jotain vaivaa tai oireyhtymää mikä saa haluamaan salaattia? Siis kun en oikein ymmärrä yhtään miksi mieleni tekee lähes aina salaattia. Enhän minä ole mikään salaatinpopsija, siis luonteeltani. Järkisyitä ei tässä kannata tuoda esille luultavasti koska en ole niitä ennenkään kuunnellut. Pihvi on aina pihvi ja se kelpaa koska vain. Mutta nyt tekee mieli salaattia.

Onko jossain jokin tukiryhmä antivegaaneille jotka ovat horjumassa näinkin pahasti kuin minä. Jokin Liha Lujittaa Luustoa ry. jolla olisi valtiolliset voimavarat. Tämä on niin erikoista itselleni. Niin erikoista, että harkitsin eilen töissä ostavani eri salaattiaineille säilytysrasiat jääkaappiini joista sitten olisi helppo kasata vaikka aamupalasalaatti.

Onkohan se mahdollista että ihmisillä on kiintiö kullekin ruoka-aineelle/lajille ja itselläni on nyt sitten tullut niin suuri tasapainoero lihaisien lajien ja salaattien välillä, että kallistun kuin Titanic sinne salaatin puolelle. Jos kellään on suuria määriä pihvilahjakortteja Lahden Santa Fe-ravintolaan, niin auttakaa ihmeessä lähettämällä ne tänne.

Tässä kohtaa haluan vielä kuitenkin tuoda sellaisen eron selkeästi esille, että tämä oma selittämätön vaivani koskee pelkästään salaattia, varsinaiseen kasvisruokaan en ole edelleenkään sekaantumassa, edes netissä. Tiedän että tämä saattaa tehdä lommon maineeseeni, mutta olen niin ymmälläni että tästä oli pakko kirjoittaa.

White Jigsaw koukuttaa rankalla ja ankaralla kädellä. Alku on helppo ja addiktio valmiina jäämään jokaiseen kotiin. “Yksi vielä” fraasi on varmasti myös narkkareille tuttu, mutta yksi palapeli vielä on sentään lähes terveellistä ja pitää mielenterveydenkin kynnyksellä. Matkalla jompaan kumpaan suuntaan.

marginaalin Jani tämän sai ensiksi tarttumaan ja toivottavasti saan itse tämän edes muutamalle tutulle tai tuntemattomalle kyläilemään. Kyllä tässä voi Jania kiittääkin, saan aina välillä ajatukseni pois salaatista.

Mitä kuuluu hyvien tapojen mukaan tehdä jos syystä riippumatta lyö hyvää kaveriaan?

Reilu kaveri pyytää lyömään takaisin sillä uhalla että lyö uudestaan jos ei pyyntöä noudateta.

terveisin nimim. Reilu Kaveri

Tiskasin äsken. Juuri äsken. Tosin koska edellisestä kerrasta on ainakin 3 vuotta, aloitin kevyesti tiskaamalla vain veitset ja haarukat ja ne muut aseet. Ja pidin siitä! Todellakin, niin totta kuin nimeni on George W. Bush, pidin siitä.

En ole koskaan väittänyt etten pitäisi siististä tiskipöydästä, totta kai se on mukava olla joka keittiössä. En vain pidä keinoista joilla siihen päästään. Tarkoitus ei pyhitä keinoja niin sanoakseni.

Nyt kohta pääsen tekemään jälleen salaattia. Pitihän tiskata että salaattia saa, tarkoitus pyhittää nämä keinot kyllä tässä vaiheessa. Mutta ei edellisessä v/aiheessa.

Aamulla noin 16.30 päästyäni sängystä väsytti, oli nälkä ja päätä särki. Samana aamuna vasta noin kello 8 aikaan alkanut uni pysähtyi arviolta noin kello 9 aikaan, tosin en yhtään tiennyt paljonko kello silloin oli, mutta jatkoin urakkaani silti.

Herättyäni siis olin melko pessimistinen edes töihin jaksamisesta. Lopulta kuitenkin päädyin keittiöön, ja siitä alkoi kuin uusi aika. Lyhyeksi aikaa, mutta kuitenkin. Sauna oli päällä, tiskasin, kuten jo mainitsin ja ryhdyin tekemään salaattia.

Salaattia tuli jopa toinen kulhollinen aamua varten, ja näitä tehdessä sauna odotti saunojaansa eli minua. Sitten siis saunaan ja 1 (yksi) saunaolut mukaan. Mietin että eipä ihmisellä kovin suuria positiivisia kannustuksia tarvitse tulla niin jo tuntuu hieman paremmalta. Kunpa taas kierre jatkuisi.

Siivoaminen toki on vielä urakkana, kämppä on edelleen siinä kunnossa että ainoastaan Museoviraston Pölyarkeologit voi päästää sisään. Ufo-kuskien lisäksi. Sukulaisia ei saisi päästää edes samaan kortteliin, mutta jos viikko alkoi näin mieltä ylentävästi ja jatkuu samaan rataan, niin ehkäpä täällä voi tehdä piikiekkoja ennen ensi viikonloppua.

Nyt siis vielä hetki simulaatioviihdettä ja sitten yöksi töihin.

edit: Salaatti oli oikein hyvää. Valkosipulikastike hieman auttoi siinä.

Olin juuri käymässä nukkumaan “yöuniani” kun huomasin ettei puhelimeni löydä kenttää. Varsinaisesti en yllättynyt sillä tuo 9300Nokia on ennenkin hieman temppuillut, ei toki aivan näissä maisemissa mutta kuitenkin. Ajattelin sitten että kokeilen SIM-korttia vanhassa puhelimessani, joka sitten antoi huomattavasti selvemmän vastauksen kentän puuttumiseen. “Sim-korttia ei voida rekisteröidä” tai jotain tuon suuntaista.

Sittenpä painelin katsomaan postini hieman uudestaan. Mainospostin seassa oli Soneran maksukehoitus joulukuussa erääntyneestä laskusta ja kehoituksen eräpäiväkin oli jo 8.1. Että sellaista, maksoin sitten kaikki matkapuhelinlaskuni samantein, myös tuon kehoituksen, kaikkiaan kolme laskua. Valitettavasti Soneralla on OKO pankkina ja itselläni ei. Olisin toki soittanut asiasta aspaan… mutta.

Olen monasti harkinnut kiinteiden kulujen maksamisen helpottamista maksusopimuksella, varsinkin Soneran suuntaan mutta eipä vain onnistunut viime yrittämällä netin kautta tuon tekeminen joten jäänyt on sekin. Viimeistään nyt menetetty vaiva tuli takaisin.

Prison Break ja Battlestar Galactica jatkuivat tänään. Ja Rome kakkoskauden toinen jaksokin ilmeni. Puuttuisi enää että Sopranos alkaisi jälleen tällä viikolla. 24 on neljännen kauden puolessa välissä, alkaa olla tyhmätuubi täynnä vieroitushoitoa.

Tänään sain lukea Helsingin ja Sipoon välisen aluejaon käsittelyn myöhästymisestä.

Päätös siirtyy, koska kunnissa nähtävillä olleista selvitysmies Pekka Myllyniemen ehdotuksen kartoista puuttui aluksi ruotsinkielisiä selitystekstejä.
-HS

No, onpa ikävää. Kartoista puuttui selitystekstejä. Pykäliä tietenkin pitää noudattaa. Eipä siinä mitään, tämä nyt ei vielä innostanut kirjoittamaan, tarpeeksi ainakaan.

Se miksi jollain tapaa asia rupesi korpeamaan, oli asian yhteydessä mainitut eduskuntavaalit. Helsinki on nimittäin huolissaan keskustan ja Sdp:n tuesta. Nämä kun olivat ilmoittaneet kannattavansa kuntarajan tarkistamista, ja vaalien jälkeen ei ole varmaan mitkä ovat pääpuolueina ja niin edelleen. Se osa politiikasta ei nyt kuitenkaan kiinnosta lainkaan tässäkään vaiheessa.

Sitä haluan vain ihmetellä, että mikäli Helsinki on perustellut tarpeensa saada Sipoosta palanen, niin oman pienen oikeustajuni mukaan puolueilla ei pitäisi olla asian kanssa mitään tekemistä. Tiedän että puolueilla on tekemistä liiankin monien asioiden suhteen ja niin se laulu vain menee, mutta vaalien ajankohta ei saisi olla vaikuttamassa tällaisessakaan asiassa.

Liiaksi yksinkertaistettuna päättäjän puoluekirja on vaikuttamassa missä kuntien rajat menee, eikä järki tai käytännön syyt. Väärä puolue tukena ja oikeakin ratkaisu voisi jäädä tekemättä.

Ymmärtänette varmaan etten ole käynyt lähelläkään valtiotieteellistä. Viimeistään tunnustettuani tuon. Onko mitään keinoa saada politikointia vähenemään politiikasta?

Aamulla kävin taas nukkumaan. Niinhän moni tekee. Mutta, aamupalaksi söin lihaa. Pelkästään lihaa. Okei, se oli jauhelihaa, mutta silti. En salaattia, enkä salaattia. Pelkkää lihaa. Ja oli hyvää.

Ehkä olen nyt saanut nollattua tuon mittarin viisarin niin että taas mennään pihvillä. On kyllä hieman huojentunut olo. Zapata medium+ kehiin schnell schnell!

Lopulta eläin antoi periksi ja pakeni paikalta. Jim Hamm on sairaalahoidossa ja hänen tilansa on kohtuullinen. -IS

Millanen tila on kohtuullinen kun on sairaalahoidosta kyse. WTF??

Niin ja tässä kontekstilla ei ole mitää merkitystä, turha siihen tarttua.

Sain perjantaina kännyliittymäni auki. Se tosin oli avattu jo torstaina mutta koska SIM-kortti ei suorita rekisteröintiään ennen kuin käynnistyksen yhteydessä, en tuota ollut huomannut. No akun irroittamisen jälkeen tietenkin puhelin hukkasi päiväystiedot ja niin edelleen. Asetin kellon oikeaan aikaan ja all was good.

Eilen kävin nukkumaan josssain vaiheessa ennen klo15, vakaana tarkoituksena ottaa vain tunnin torkut ja sitten siirtyä Bulevardille. No eipä sitten mennyt kuin noin 6 tuntia kun heräsin ja katsoin luurista kelloa/päivää. Päivä näytti sunnuntaita ja kello ilta yhdeksää.

Tässä kohtaa fiilis oli hieman hämmästynyt. Ensin ajattelin ettei ole mahdollista että olisin nukkunut yli 24 yhtä kyytiä, siis heräämättä välissä. Katsoin päivää uudelleen ja se oli edelleen sunnuntai. Hitaasti tunnustin itselleni että no osaanhan minä kyllä nukkua paljon, ja kai se uni sitten vaan oli poikkeuksellisen loistava ja aamulla töihin normaalisti, maanantaihan se seuraavana ja nukahdin uudelleen. Kuinkas muuten.

Sitten soi puhelin, Bulevardilta soitettiin että nukunko minä. Kysyin ensin että mikä päivä on meneillään ja sitten tajusin tarkistaa päivän lisäksi päiväyksen, joka olikin sitten 2.1.2005 eli ei ihan kohdallaan. En siis ollut nukkunut vasta kuin 6 siinä vaiheessa. Taisin sitten kuitenkin nukahtaa uudelleen ainakin hetkeksi.

Melkein on harmi että itseltäni näin ryövättiin kieltämättä hypnoosinomaista harhaluuloa vastaava tunne siitä että on tehnyt jotain mitä ei ole tehnyt.