Pääsin sitten eilen saapumaan paikalle Hurinan emännöimiin uudenvuodenjuhliin. Oli kyllä sen verran kivaa ettei harmita lainkaan. Paikalla näin/tunnistin ainakin Hurinan, Cybbiksen, Viiman, Marinadin, Niken, Jarkon, PA:n, Joonaksen, Virkanaisen, Illuusian ja luultavasti sitten vielä ainakin pari nimeä jotka jäi päästä matkalla kotiin. Ja toki kuulin ison nipun muita nimiä, mutta jotka eivät kenties blogeja kirjoita tai sitten en kuullut edes sitä nimeä.
Itselläni oli tosiaan siis mukavaa ja vihdoin tuntuu siltä että olen oppinut rauhoittamaan juomista myös seuraavaa päivää ajatellen, eikä niin kuin viimeistä päivää. Hurinan sohva sai nauloista, Illuusia tuntui naulaavan kuin parempikin puuseppä, oma naulani meni vinoon lähes heti. Marinadilla oli jälleen peilipallokorvakorut, ihan kivathan nuo, myös kuvien perusteella. 
Hurinan Aikuisen Ystäväkirja (vast.) jäi itseltäni aloittamatta vaille täyttämättä, ehdin nimittäin juuri ja juuri nimeni ja ikäni sinne kirjoittaa kunnes päädyimme lähtemään ulos katsomaan paria rakettia ja sitten baarin sisätiloihin ja takaisin palattuamme en muistanut koko kirjaa, täytyy ensikerralla sitten. Onneksi sinne baariin menimme ajoissa, ei tarvinnut hetkeen kärsiä ruuhkasta eikä suurista jonoista.
Näistä juhlista tuli jälleen mieleen se, kuinka positiivisella asenteella Hurina jaksaa järjestää ihmisille tilaisuuksia ns. ahtautua yksiöön. Itse menin laskuissa sekaisin heti aloittamisen jälkeen, mutta kuulin että ainakin jollain hetkellä vieraita oli 34,5.
Niin tähän sitten vielä, kiitokset kaikille jo melkein tutuiksi tulleille kasvoille, kiitokset uusillekin kasvoille, esimerkiksi Virkanainen oli mukava tavata muistaakseni nyt vasta ensimmäisen kerran. Paikalla oli toki muitakin mukavia naisia, esimerkiksi se eräs kultaisiin bond-teemavaatteisiin pukeutunut punapää jolla oli oikein kiinnostavat verkkosukat jalassa mutta jonka nimi hukkui, taas. Ja miehetkin olivat tosiaan paikalla. Tähän sitten päättyikin joulukuuni, joka sujui hyvin pitkälti Helsingin viihteessä vierailujen merkeissä. Jokaisena viikonloppuna/perjantaina olin edes käymässä.
Kuulemma perinteenä on pohtia mennyttä vuotta. Hyvinä asioina vuodesta 06- jäi muistiin työsuhteeni vakinaistaminen alkukeväästä. Italianreissu oli sekin loistava, kuten loppuvuoden Amstedamin matkakin. Uusia tuttuja taisi tulla niitäkin muutamia, lähinnä siis tuolta blogin puolelta, Helsingin suunnalta. Ihan kaikkia hyviä asioita ei näköjään voi sitten muistaa eikä luetella, joten seuraavaksi joitain vähemmän hyviä. Eli alkuvuodesta (helmi-maalis) meni yksi erikoinen suhde kivikkoisille karille, onneksi ei sentään välit menneet poikki. Tuota… ei niitä huonojakaan enää taida muistaa kunnolla. Vanhoja asioitahan ne, suottapa kaivelemaan. Toivottavasti tämä vuosi tuo parannuksia moniin kohtiin omalla sarallani.
Nykänen osui niin kohdalleen, uskoakseni täysin tietämättä ja yhtä täysin vahingossa sanoessaan että elämä on ihmisen parasta aikaa. Vuosi kerrallaan.
