Sonera eli sinne ja takaisin

Niin siis perjantaina lähdin helsinkiin. Siellä oli kyllä hauskaa, tapahtui aika monta yllättävää asiaa. Kantabaarista päädyin käymään jossain liisankadulla sijaitsevalla osakunnan saunatiloissa saunomassa ja sitten takaisin baariin. Toisessa melko tutussa baarissa tuntematon nätti ja söpö nainen suuteli näytettyäni muutaman runoni. Pikkuroban poliisiasema ei olekaan aamuviideltä auki.

Lauantai olikin sitten enemmän perusvelliä, ja kantabaarissa sain tuhottua loput perjantaina aloittamastani siiderikorista. Kuittien mukaan siis. Kävin “vahingossa” Studio 51:ssä joka oli aivan täysi ja joka sopisi paljon paremmin pikkuveljelleni kuin itselleni ja niinpä poistuimmekin sieltä hieman mukavampaan paikkaan. Siellä näin erään vanhan, (haa, itseäni vanhemman jopa), siis tutun jonka olen tuntenut kauan, yllättäen ja taas ensimmäistä kertaa sattumalta. Hän kertoi ihmeellisiä asioita äidistäni joka on ollut hieman huolissaan että kenen luona Helsingissä majoittaudun yleensä. Tämän jälkeen aivan normaalisti Eerikin kautta majapaikkaan jossa nukkumisen aloitus hieman kärsi jatkoille lähteneen väen innon vuoksi. Itse saatoin nukahtaa hieman ennen kuutta, ja heräsin hieman sen jälkeen kun jatkajat olivat jatkonsa lopettaneet.

Koko tämän reissun ajan internetyhteyteni tarjoaja oli jostain syystä saanut yhteyteni poikki joten myös Melkein Blogi oli tavoittamattomissa. Joko on yhteensattumaa että viime yönä laittamani palaute, grps-modeemin avustuksella, tuli luetuksi, tai sitten yhteys olisi korjaantunut ilman sitäkin.

Niin ja eilinen eli sunnuntai sujui Jack Bauerin merkeissä. Katsoin kakkoskautta 13h yhteen menoon. Viimeiseen jaksoon siis. Ei koukutusta juuri lainkaan, ei toki. Ja täytyy sanoa ettei James Bond kavereineen mahda CTU:n superagentille mitään. Yllätyin suuresti että pidin niinkin paljon taas 24-sarjasta. Ehkä tässä kakkoskaudessa oli hieman vähemmän sisäisiä ihmeellisyyksiä tai sitten niihin ei enää kiinnittänyt huomiota. Paitsi se ettei YKSIKÄÄN ihminen tuntunut olevan väsynyt 24h ajanjakson aikana saatika yrittänyt levätä niin että katsoja olisi sitä huomannut. Tämä luultavasti jatkunee myöhemmissäkin kausissa, luonnollisesti.

Kunhan toivun netittömyyden aiheuttamista oireista, joita vielä keksin, niin kirjoittanen hieman vähemmän. Hyvää maanantaita vaan jokaiselle. Onhan nyt maanantai?