Olin perjantaina yhdellä, eli muutamalla eräässä paikallisessa baariravintolassa melko mukavassa seurassa. Eräs henkilö joka töiden kautta on ollut ns. tuttu jo lähes 5 vuotta ilmenikin jollain tapaa mielenkiintoiseksi, ja nyt sitten kävi näin että menimme sinne yhdelle yhdessä.
Tuo ei varsinaisesti ollut merkinnän pointti, kuten arvata saattoi, vaan se, että siellä baarissa kun on pientä purtavaa, toast yms. listalla virvokkeiden oheen nautittavaksi tarkoitettuna, niin tämä vastapäätäni istunut nuorempi naishenkilö vilkuili sitä listaa. Sitä ns. ruokalistaa siis. Kysyin että onko nälkä ja tämä vastasi ja lainaan ulkomuistista nyt: “No ei oo nälkä mutta kai sitä voi muutenkin syödä?”. Ei tietenkään kerrottuna kuulosta ihmeelliseltä, mutta miehelle joka elää syödäkseen eikä syö elääkseen eli nauttii syömisestä kaikessa laajuudessaan, tuo kuulosti paremmalta kuin moni muu asia mitä naisten suusta on putkahtanut, tai tulee jatkossakaan putkahtamaan.
Tiedän, onhan tämä vähän hassua.
