Äskettäin kirjoittamani merkinnän aihe on luonut lieviä siivouspaineita. Tajusin, että mikäli haluan saada edes jotain aikaiseksi, urakkani pitää pilkkoa pienemmiksi osiksi. Ei siis “task #1: siivoa asunto” vaan “subtask#1: vie olohuoneesta astiat keittiöön” ja niin edelleen. Pienen mietinnän jälkeen harkitsin vielä pienempiä aliurakoita, mutta tänään pääsin edes alkuun.
Saatuani astiat keittiöön huomasin ettei siivoaminen oikein taida onnistua yksi aliurakka kerrallaan, nimittäin yllätin – oikeasti yllätin – itseni tekemästä useampia pikku-urakoita limittäin ja peräkkäin. Palautuspulloja ja -tölkkejä pusseihin, Cokis-pahvipakkauksia pizzalaatikoihin, kuitteja/korkkeja/vast. roskiin jne, nämä kun kaikki olisivat yksittäisiä urakoita muutenkin. Kaikki tämä siitäkin huolimatta että päiväuneet houkuttelivat alusta alkaen, ja houkuttelevat vieläkin.
En toki ryhdy tässä väittämään että siivoaminen on turhaa tai tarpeetonta tai järjetöntä, ja kyllä tässä ihan hyvä motiivi on vaikka valtavasta innostuksesta ei voikaan kirjoittaa. Sainpa silti tämänkin kirjoittamalla äsken kokemani siivouskohtauksen rauhoittumaan ja saan uskotella itselleni jatkavani huomenna.
