Kummallista, aiempi harmituksen aihe kirkastui hieman lisää tänään. Lyhyen hetken mielijohteesta tiedustelin lisää, vaikka normaalisti olisi pitänyt varmasti olla hiljaa vain. No, “ongelman” aiheutti ikivanha klisee, eli se etten ole sopivaa tyyppiä.
Olisi voinut luulla että tästä seuraisi jotain mielipahaa, mutta lähinnä aloin hymyilemään. Sain jopa sanottua samat sanat takaisin.
Aiemmin iltapäivällä koin olevani jopa masentunut ja töihin kävellessä ihmettelin että miksi pieni ylämäki ja sitä seurannut alamäki saa ajattelemaan vain sitä alamäkeä. Aivan niinkuin sitä ylämäkeä ei olisi ollut edes ja taas mentiin vain alaspäin. Höpöjä.
rope kommentoi:
Niijust, höpöjä. Ja huomenta