Save Our Sauce-linkki
Itselleni tämä on/oli suurempi asia kuin esimerkiksi Turun Sinapin taannoinen kohtalo. Käytän nimittäin enemmän HP-kastiketta kuin sinappia. Tietenkin tässä saa miettiä mitä vaikutusta laatuun/makuun siirrolla on, mutta kieltämättä uskoisin Heinzin osaavan tuotannolliset tekijät riittävän hyvin jotta maku säilyy. Silti, yli 100 vuotta Englannin mausteikonina ollut kastike siirtyy nyt sitten muille maille. Ajatuksen en pidä tästä yhtään, etenkään kun käsittääkseni ainoa syy siirtoon on raha. Mikäpä muukaan.
Tästä haluankin hieman silmät-kiinni asenteella narista lisää, siis siitä miksi rahan pitää ratkaista asioita jotka ovat monelle kuitenkin paljon sitä rahaa arvokkaampia. Markkinatalous blaa blaa, raha puhuu, jep jep. Onko mahdollista, tai olisiko ollut mahdollista että jossain yhteiskunta ja kulttuuri olisi kehittynyt niin, ettei rahan määrä ratkaise sitä mitä sillä voi saada aikaan jos se koskee muitakin kuin itseään? Esimerkkinä, huonona ehkä, hyväksyn moitteet, on Yhdysvaltojen oikeussysteemi jossa riittävän rikas nostaesssaan syytteen voi jo pelkällä rahan voimalla saada aikaan sen ettei edes syyttömällä mahdollisesti ole varaa puolustaa itseään ja näin päätyy sovitteluun eli käytännössä myöntymään haastajan vaateisiin.
On melko naiivia ajatella etteikö raha asioita ratkaisisi nyky-yhteiskunnassa länsimaisessa kulttuurissa, mutta vaikka en tiedä missä, olen varma että jossain asiat voisivat olla paljon paremmin. Idealistisesti haluaisin ajatella että asiat ratkaisevat mitä tapahtuu eikä rahan määrä.
Periaatteessa Heinzinkin säästötoimissa on lopulta kyse siinä, että osakkeenomistajille on turvattava kasvava kehitys ja riittävä tuotto. Mikään suuri firma ei kykene toimimaan kilpailuilla aloilla todetesssaan että nyt tulee voittoa tarpeeksi. Minkä takia kuitenkin ei voisi olla yrityksiä jotka toimivat ihmisten – muidenkin kuin osakkeenomistajien – hyväksi eivätkä oman voittonsa puolesta. Missähän mahtaa mennä se raja minkä jälkeen yrityksen koko aikaansaa kierteisen ilmiön eli mitä enemmän voittoa, sitä enemmän sitä on saatava lisää.
Rahavaltainen diktatuuri jossa yksittäisen ihmisen omaisuudelle on asetettu yläraja jonka ylimenevä osuus jaetaan/verotetaan ja joka on asetettu niin että “ihminen ei tarvitse enempää”, sellainen voisi olla edes kokeiluna mielenkiintoinen. Rikkaat tietenkin valittaisivat että köyhät saavat liikaa liian helpolla, mutta onko kukaan pakottanut rikkaaksi? Haihattelua ja tietämättömän tyhmiä jorinoita. Entäs sitten? Ei huonokaan idea ole haitaksi ennen toteutusta. Yleensä.
